Vastine taas-yhteen-huolestuneeseen-e-kirja-kolumniin

Jahas, taas yksi huolestunut e-kirjakolumni. Kristiina Koivunen on ilmeisesti huolissaan siitä, kuinka sähköinen kirjallisuus eristää ihmiset laitteiden näpyttelijöiksi. Tai jotain. Vähintään tappavat kirjastoautot. Epäilyttävästi huoli vain katosi kokonaan kolumnin sisäisiin ristiriitoihin ja moneen kertaan toistettujen melkein-totuuksien… toisteluun.

Paperikirjaa on helppo käyttää ja mukava sormeilla, sisällysluettelo ja hakemisto löytyvät helposti, ja kirjan marginaaleihin voi tehdä omia merkintöjä.

Painettu kirja (pidän ilmaisusta enemmän kuin “paperikirjasta”, en tiedä miksi. Besserwisseriys?) on toki meille huomattavasti tutumpi käyttöliittymä. Sen sijaan en tiedä mitä vaikeaa on e-kirjan hakemiston löytämisessä? “Klik” -> “Sisällysluettelo”. E-kirjoihin voi myös tehdä merkintöjä. Paitsi muutamiin kirjaston e-kirjoihin… mutta ette kai tee huomioita kirjaston painettujen kirjojenkaan marginaaliin.

Kysymyksiä tulee mieleen paljon. Entä kirjojen säilyttäminen? Onko sähköinen arkisto vastaus kotien säilytystilojen puutteeseen vai katastrofi, kun laite putoaa tai katoaa?

Ahkera lukija tarvitsee paperikirjoja varten kirjahyllyjä, mutta kirjat eivät ole moksiskaan putoamisesta, eikä niiden katoamisesta tule satojen eurojen vahinkoa.

Kysymyksiin on vastauksia. Niille kannattaa uhrata hetki ennen kuin esittää kysymykset julkisesti.

1) Sähköinen arkisto tarkoittaa myös sitä, että tiedostosta on varmuuskopio ja varmuuskopion varmuuskopio. E-kirjani ovat sekä e-lukijallani että tietokoneella, ja useimmat vielä myyjätahon virtuaalisessa hyllyssä. Kolme kappaletta. Yhden katoaminen ei olisi kirjojen osalta katastrofi.

2) Mitä tarkoitetaan satojen eurojen vahingolla? E-kirjanlukijaa tai puhelinta? Laitetta? Kuten edellä totesin, kirjoista on kopiot.
Sitä paitsi, jos minun painetut kirjani katoaisivat (vaikkapa tulipalossa), se ei tosiaan olisi satojen eurojen vahinko. Se olisi tuhansien eurojen vahinko. Eikä niistä ole kopioita.

Minusta on kivempaa kierrellä kirjakaupoissa tutkimassa hyllyjä ja lukemassa takakansia kuin surfailla netissä kansikuvasta toiseen. On kaksi ostajatyyppiä, toiset haluavat kierrellä kaupoissa, toiset shoppailevat mieluummin kotisohvalla.

Sama koskee kirjastoja, ne siirtävät aineistojaan sähköiseen muotoon, jota voi ladata kotona.

Tunnelma on erilainen, kun käpertyy illalla lempinojatuolissa pokkaritrillerin ääreen tai rullaa tekstiä iPadissa.

Ostajatyyppitoteamus on ihan totta. Minä inhoan kaupoissa kiertelyä noin ylipäätään. Kirjakaupat eivät ole siihen poikkeus kuin satunnaisesti. Ranskassa on ihan kivaa kierrellä kirjakaupoissa… Suomessa, noh, jos niistä saa kirjoja. Kirjastot taas päinvastoin. Hengaan mielelläni suomalaisessa kirjastossa. Silloin kun olen Suomessa. Minusta on enemmän kuin ihastuttavaa, että kirjastojen aineistoa on myös sähköisenä. Se tulee tänne kauas saakka parilla klikkauksella.

Ja mitä tunnelmaan tulee: ei muuten ole. Ei minun mielestäni ainakaan.

Tunnustan olevani siitä omituinen otus, että minua kirjassa kiinnostaa tarina. Tarina. Ei paperin tuoksu, ei sen tuntu, ei tunnelma nojatuolissa kuvitteellisen takkatulen ääressä. Vaan se, mitä kirjaan on kirjoitettu. Sähkökirjassa arvostan myös tekstin koon säätelyä, jota tiukkaan taitetuissa bulkkipokkareissa ei valitettavasti ole.

Ainiin, muuten. En “rullaa tekstiä iPadissa”. Minulla on kirjojen lukemiseen tarkoitettu laite. Tekstiä ei “rullata” mihinkään suuntaan.

Mutta lukukokemusta tärkeämpää on millaiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen lukutottumukset johtavat. Jotkut pitävät virtuaalimaailmaa, johon sähkökirjat kuuluvat, modernina ja tehokkaana. Toisten mielestä laitteitaan yksin naputtelevat ihmiset eristäytyvät ja yksinäisyys lisääntyy koko yhteiskunnassa.

Oikeasti nyt. E-kirjat ovat kirjoja.
Kirjoja.
E-kirjan lukeminen on lukemista. Se ei ole “laitteen naputtelua yksin”. Se on lukemista. Jos tästä tehdään analogia painettuun kirjaan, pitäisi päivitellä sitä, kuinka ihmiset “hipeloivät paperia yksin”. Sillä ihmeen usein lukeminen on puuhaa, jota tehdään… yksin. Päädytään toisinaan miltei transsinkaltaiseen tilaan, jossa ei kuulla, mitä muut sanovat.

Painetulla kirjalla voi olla muitakin käyttötarkoituksia kuin lukeminen. Sen voi vaikka laittaa ovenpönkäksi. Tai jos se on oikein huono, käyttää saunan sytykkeenä. Samalla tavalla e-kirjanlukijalla (nyt ei puhuta iPadista, vaan yhä kirjojen lukemiseen tarkoitetusta laitteesta) voi tehdä muutakin: ainakin minun laitteellani voi pelata sudokua. Saunan sytykkeenä se on kehno.

…eli siis, molemmat ovat osapuilleen yhtä hyödyllisiä kaikessa muussa epäilyttävässä puuhassa kuin lukemisessa. Anteeksi, eristäytymisessä.

Kirjan sisältö on kuitenkin tärkeämpi asia kuin alusta, jolta se luetaan.

Ja se, että suomalaiset edelleen lukevat kirjoja!

Tästä me sentään olemme samaa mieltä.

Kuten usein näissä (tarkoituksellisen?) mustavalkoisissa vastakkainasetteluissa unohdetaan, painetun ja e-kirjan lukeminen ei ole joko tai. Ne, jotka sähkökirjoja lukevat, hamstraavat usein myös pinoja kovakantisia kirjastosta ja metsästävät lempikirjojaan divareista. Sähkökirjojen lukeminen ei aiheuta amnesiaa, joka estäisi painotuotteiden käytön.

E-kirja ei todellakaan ole tappamassa kirjallisuutta tai edes kirjastoja. Kirjastoissa e-lainausmäärät ovat vielä murto-osa painettujen lainoista. Jos kirjastoautot lakkautetaan, syy on ihan jossain muualla kuin e-kirjoissa. Päin vastoin, sähköinen kirjallisuus saattaa olla keino antaa vähän tekohengitystä suomalaiselle kirjallisuudelle. Tuoda esiin teoksia, joita ei enää saa painettuina. Edes sieltä kirjastosta, koska ovat puhki kuluneet.

Sähkökirjat eivät ole virtuaalimaailmaa. Niiden sisältö on yleensä tismalleen sama kuin vastaavassa painetussakin. Ainoastaan alusta on erilainen. Jogurttisi on sama, söit sen suoraan purkista tai kulhoon kaadettuna.
Yksin tai kavereiden kanssa.
Hiljaa itseksesi tai samalla lasta ruokkien.
Sanat ovat siellä.

– – –

Lisäys: Kommenteissa sivuttiin suomalaisten e-kirjojen hintaa. Se on, ilahduttavasti, laskenut viime aikoina. Suunta on mainio. Korkeaa hintaa on perusteltu mm. kulurakenteella. Kirjoitin aiheesta kummastuneen bloggauksen viime syksynä. Sen saa käydä lukemassa, jos e-kirjan hinnoitteluperusteet kiinnostavat.

Tämä on vanhasta blogista siirretty teksti. Jos kommentit kiinnostavat, käykää lukemassa alkuperäisestä.

Jaa eteenpäin...
Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on Tumblr
spacer