Suutari, räätäli, pikipöksy kirjantekijä

En tiedä miten otsikko liittyy asiaan, mutta päässäni on koko päivän soinut suutari, räätäli, pikipöksy pietari, kee-engän koputtaja, naskalin naputtaja, mene tästä portista pois, pois, pois, pois… Ja nimenomaan sillä Fröbelin palikoiden version nuotilla. Se on aika tarttuva.

Olen ollut Osuuskumman riveissä nyt… kolme vuotta? Aika tarkkaan sen verran, luulen. En ollut perustajajäseniä mutta liityin seuraan varsin pian. Ihminen tarvitsee askaretta elämäänsä. Osuuskummajaisuus on tuonut kuvioihin varsin erilaisiakin askareita kuin mitä alkuun kuvittelin.

Nyt viime aikoina olen huomannut aivan vilpittömästi pitäväni kirjojen taittamisesta. Kun sen homman oppii, se on omituisen rentouttavaa vastapainoa kaikelle sellaiselle… kirjoittamiskiroamiselle. En tiedä jaksaisinko viettää koko elämääni väkertäen kirjainten välistyksiä, typografiaa ja tavutuksia kuntoon. Mutta jostain omituisesta syystä olen viihtynyt aina vastaavanlaisessa puuhassa. Näkisitte eri työpaikoissa tekemäni Excel-taulukot! Niissä ovat rivit ja fontit justiinsa kohdillaan. Ei se toimivuus ole ainoa asia, sen pitää olla myös kaunis.

i-shot-the-serifLisäksi kirjojen taittaminen on hyvä kompromissi. Saan toteuttaa kuvataiteellista puoltani, jota ei ole. Krhm. Siis semmoisen ihan graafikkouden osalta olen enimmäkseen varsin pihalla. Kun piirustustaidot ovat pakkasen puolella.

Mutta tässä päivänä eräänä laskin. Olen tainnut taittaa yhdeksän kirjaa ja muutamat kannet siihen päälle. Siinä on hyvä alku. Nyt koetan laajentaa osaamistani sähkökirjoihin. Aloittelijan tuurilla mennään vielä, mutta ehkä sekin kohta luonnistuu ihan oikeasti.

Renessanssitaiteilija. Kirjantekijä alusta loppuun. Tai ainakin melkein loppuun. Painamaan en vielä meinannut ruveta ja kirjansidonnankin taidan jättää osaavimmille.

spacer

4 comments on “Suutari, räätäli, pikipöksy kirjantekijä

  1. Joku

    Ah, Excelit! Tajuan hyvin tuon (tuontyyppisen tekemisen parissa) viihtymisen. Se nyt vain on niin

    Iloa renessanssitaiteilijuudelle!

    1. stazzy

      Exceleissä on jotain sellaista nyhräyspuoleeni ja pikkunörttiyteen vetoavaa. Sitä on mahdotonta selittää niille, jotka eivät ymmärrä…

  2. Jenna

    Ymmärrän hyvin taittamisen hauskuuden! Itse tahtoisin kovasti päästä joskus kuvittamaan tai tekemään kansia. Täytyisi vaan rohkeasti yrittää, eikä ajatella että suutarin pitää pysyä lestissään. Suurarillahan voi olla vaikka kuinka monta lestiä 😉

    Itse pääsin aikoinani työpaikassa latomaan ja painamaan tekstiä vanhoilla museovälineillä. Se oli hauskaa puuhaa ja heräsi kyllä arvostus kyseistä taitoa kohtaan; kirjaimet nimittäin ladotaan peilikirjoituksella, eli hommassa pitää ajatella ihan nurinkurisesti. Se oli jännää!

    1. stazzy

      Tuo olisikin muuten ollut jännää. Se on ihan omanlaistaan käsityöläyttä.

      Mutta tarjoa vain kansikuvituksia kustantamoille ja tuttaville. Eipä se ota jos ei annakaan.