23 tuntia ja 4,5 kiloa (tämä on kirjamessuraportti, ei synnytyskertomus)

Olipahan kirjamessureissu. Oikein poikkeuksellisen kivat ja erittäin kiireiset messut. Ohjelmasta en nähnyt juuri mitään, ehkä siksi, etten malttanut istua aloilleni silloinkaan, kun olisi ollut tovi aikaa. Sen sijaan tapasin hurjan määrän uusia ja vanhoja tuttavia, sain kasvoja nimille ja ääniä kasvoille. Söin lounasta ulkosuomalaiskirjailijoiden seassa ja taisin jopa saada suunvuoron (vahingossa, oletan).

Opin käyttämään kassakonetta ja myymään myös kirjoja, joiden sisällöstä minulla ei ollut suurtakaan käsitystä. Totesin, taas kerran, että Messukeskuksen kahvi on aika pahaa, mutta eittämättä sitä on tarpeeksi (ja marianne-keksit olivat hyviä).

Puhuin J.S:n kanssa sankarinaisista. Ehkä seuraavan kerran sitten naissankareista. Hengasin osastolla ja milloin missäkin. Osuuskumman fb-albumista löytää muuten lisää kuvia.

On tuas ilime.

On tuas ilime.

Kävin Varjokirjamessuilla Rauhanasemalla haastattelemassa Haaviston Maijaa Sisimmäinen-romaanista. Siinä sai hengittää hetken aivan erilaista kirjallisuustapahtumaa. Suosittelen, jos feministiset ja jopa anarkistiset teemat kiinnostavat.

Istuin esiintymislavalla konkareiden mukana. Perjantain sateenkaaripaneeli oli heti aikaisin aamulla ja kaatosateen jälkeen, joten epäilin hiukan, eksyykö sinne kukaan. Mutta siellähän oli sali täynnä porukkaa. Istuin sujuvasti rivissä Maijan ja Salla Simukan kanssa, ja koetin ehkä jopa sanoa jotain suhteellisen fiksua. Salla mainitsi ainakin homoagendan ja homoinvaasion, joten ehkä paneelin tavoite tuli täytettyä.

Sunnuntaina päädyin Louhi-lavalle. KirjaKallion ohjelma on aina mainiota. Minusta on ihastuttavaa ja jotenkin tulevaisuuteen uskoa luovaa tavata fiksuja, aikaansaavia nuoria, sellaisia jotka ovat takuulla lukeneet elämässään enemmän kuin ne kaksi pakollista romaania. Kuulin esitettävän pätkän Tulen tyttäristä. Se oli hämmentävää, hyvällä tavalla hämmentävää, ja jopa melkein liikuttavaa. Omituisen konkreettinen osoitus siitä, että teksti tosiaan on olemassa muualla kuin vain päässäni. Oman haastatteluni jälkeen osallistuin vielä Millainen on hyvä tyttöhahmo -paneeliin, jossa pääsin mm. sanomaan, että: “Iän mukana saa lisää oikeuksia – jopa Ankkalinnassa.” Tai miten se sanatarkasti menikään…

KirjaKallion lavalla.

KirjaKallion lavalla.

Join vaaleanpunaista kuoharia ja olutta sekä julkkareissa että ihan muuten vain pöydän ympärillä Osuuskumman porukan kanssa. Kaadoin tuoremehulasillisen kokolattiamatolle Bonnierin kirjabloggaribrunssilla lauantaiaamuna. Syytän aikaista aamua ja toivon, että matto oli käsitelty. Holiday Innin kahvi oli parempaa kuin Messukeskuksella noin muuten, ja ohjelmassa uteloiduin erityisesti Bonnierin esikoiskirjailijoista. Mielenkiintoista keskustelua käytiin myös varsinaisen ohjelman ulkopuolella.

Roudasin laukussani 4,5 kiloa kirjoja. Ostettuja ja korruptiokirjoja. Enkä edes laskenut niitä kahta kappaletta Tulen tyttäriä. Muutama kirjoista on hyvään tarkoitukseen: lapselle. Mutta aika monta päätyi omaankin hyllyyn.

Pääosa niistä 4,5 kilosta.

Pääosa niistä 4,5 kilosta.

Lopulta matkustin kotiin 23 tunnin ajan. Jep. Oli nimittäin tarkoitus lähteä Helsingistä Pariisiin maanantai-iltapäivänä Tukholman kautta. Vaihtoaika oli melko lyhyt, joten jännäsin etukäteen, tulevatko laukutkin perille. Kun kone kaarsi kiitoradalta takaisin terminaaliin, totesin, että siinä meni vaihtoni. Lopulta lento peruttiin kokonaan.

Jumiuduin jostain syystä viimeisten joukkoon jonoon erään japanilais-pariisittaren kanssa, ja kun me viimein selvisimme tiskille saakka, SAS:n viimeinen suora Tukholman lento oli jo lähtenyt. “Olen pahoillani, teidän on oltava Tukholmassa yötä.” Ruotsiin meidät kierrätettiin Oslon kautta. Mutta saimmepahan illallisen lentokenttähotellissa.

Siinä syödessäni mietin, että kirjamessureissuilta ei ilmeisesti pääse pois olematta yötä Radisson Blussa. Pitääkö ensi vuonna taas viime vuoden tapaan bookata huone suoraan? Mutta tapasinpahan yhden ihmisen lisää, eli ei viivytys suorastaan huono asia ollut. Neljän tunnin levottoman nukkumisen jälkeen nautin hotelliaamiaisen savulohesta, pääsin myöhästymättä Pariisiin ja siitä Lilleen ja miesihmisen kanssa syödyn pikaisen lounaan jälkeen palasin kotiin. Nukuin iltapäivästä pari tuntia nähden omituistakin omituisempia unia.

Nyt alan viimein toipua. Ainakin unenpuutteesta. Kirjamessukrapulaa kärsinen vielä hetken. Kiitos kaikille syyllisille, myös ja etenkin teille joita en tässä erikseen maininnut!

 

spacer