Kannellista kirjabisnestä

Suomessa puhutaan tasaisin väliajoin kirjan hinnasta. Ja kyllähän se niin on, että kirjat ovat kalliita. 35-40 euroa uutuuskirjasta on paljon rahaa, vaikka kuinka olisi rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto kirjallisuuden tukemiseen.

Jos nyt jätetään pois laskuista yleinen kustannusrakenne ja pienen kielialueen haasteet, niin olen hiljakseen hämmästellyt erästä suomalaisen kirjakulttuurin piirrettä, joka osaltaan pitää kirjojen hintoja ylhäällä. Joka osaltaan tuntuu olevan vanhoihin kaavoihin kangistunut. Enkä nyt puhu pelkästään kustantajista, vaan myös kuluttajista.

Pohjustukseksi kuva-arvoitus. Nappasin nämä pari räpsyä paikallisen (siis ranskalaisen) kirjakaupan uutuushyllyistä:

Mitä kuvista puuttuu? Ottaen huomioon, että kyseessä on uutuuskirjoja.
Juuri niin, kuinka monta kovakantista näette?

Ranskassa romaanit julkaistaan nykyään lähes yksinomaan pehmeäkantisina, usein ns. frech flapina (puolipehmeä tai pehmeä kansi sisäliepeellä, näkyy tuossa ekan kuvan Transfert-kirjassa hyvin). Koviin kansiin sidottuja löytyy lähinnä taide- ja lastenkirjoista. Pehmeäkantisuus on ollut trendi jo pitkään, mutta yleistynyt tässä määrin ihan muutaman viime vuoden aikana. En tiedä, ovatko kuluttajat edistäneet pehmeäkantisten leviämistä halvempien hintojen toivossa, vai tuleeko se ylhäältä, kustantajien kisatessa. Ehkä molempia. Kovakantisen painokulut saattavat olla 10%-20% suuremmat kuin pehmeäkantisella. Painosmääristä ja jopa jakelukanavista riippuu, kuinka se sitten siirretään kirjan hintaan.

Suomessa kuitenkin kovakantinen on yhä jonkinlainen puolijumala ja Oikea Kirja. Enkä edes syytä niitä suuria ikäluokkia, joilla on varaa kirjoja ostaa, vaan vuosien foorumikeskustelun seuraamisen perusteella nuoret ovat yhtä konservatiivisia. Kovakantisen tarpeen ymmärtää lähinnä kirjastoissa ja oppikirjoissa, yksityishenkilö harvemmin satunnaista romaania lukee kymmeniä kertoja.

Siinä meillä on vielä työsarkaa. Jos ei päästä yli paperin tuoksusta, niin sitten jumiudutaan koviin kansiin. Kauniitahan ne usein ovat, ei sillä, mahdollistavat kaikenlaista esteettistä leikkiä. Mutta minä olen niin vanhanaikainen, että kiinnostun eniten kirjan sisällöstä, en kansista. Toivottavasti Suomeenkin saadaan pian laajemmalti pehmeäkantisia uutuuskirjoja. Se olisi kaikkien etu, se hintaero, vaikkei oliskaan kuin muutaman euron luokkaa.

spacer

13 comments on “Kannellista kirjabisnestä

  1. Päivi

    Jännä kyllä tuo “vain kovakantinen on Oikea Kirja” -ilmiö. Mullekin tarina on ehdottomasti tärkein, enkä välttämättä edes kiinnitä huomiota kirjaa ostaessa, onko se kova- vai pehmeäkantinen. Sitä paitsi pehmeäkantiset kirjat ovat kätevämpiä matkalukemisena, koska ne ovat kevyempiä.

  2. B. N.

    Kirjastotyöntekijän näkökulmasta pehmeät kannet tosiaan ovat hankalia. Ne kuluvat käyttökelvottomiksi nopeammin ja niitä on ärsyttävä hyllyttää. Lisäksi kun sellaisen yrittää poimia esille, kirja on kohta päättänyt joko heittäytyä lattialle tai vähintäänkin lappeelleen. Tuskinpa kirjoista kuitenkaan alettaisiin tehdä kirjastopainoksia erikseen, joten toivon, etteivät kovat kannet kokonaan katoa. 😀 Se on kyllä totta, että kirjat ovat välillä aikamoisen hintaisia. Joskus näin kotimaisessa nuortenkirjassa yli neljänkympin hinnan.

    1. Notkopeikko

      Yhdyn edelliseen! Jenkeissä ainakin Turtleback Books julkaisee erikseen koulu- ja kirjastokäyttöön tarkoitettuja supervahvoja kovakantisia (jotka ovat rumia ja ankeita, anteeksi vaan, paperi on harmaata, liimaa liikaa ja sivut tönkköjä). Suomessa ei tämmöistä varmaan ikinä ruvettaisi erikseen tekemään, ja suomalaiset ovat kuitenkin kirjastojen suurkuluttajia! Itse suosin niin englanninkielisissä kuin suomenkielisissäkin niitä kovakantisia, lähinnä juuri muidenkin kommentoijien mainitsemista kestävyyssyistä. Vaikken itse lue kymmeneen kertaan, lainailen kirjoja aika avokätisesti muille, joten on kiva, että kirjaa voi lukea kymmenen kaveria kahden sijaan. 🙂 Kovakantisia suositaan siis yksityiskirjastoissakin! 😀 Kirjastonäkökulmasta pokkareiden ostaminen on melko kustannustehotonta, sillä kirjan ehtii lukea hyvällä tuurilla viitisentoista ihmistä ennen kuin se on käyttökelvottomassa kunnossa. Tuossa juuri eilen poistin kovakantisen nuortenkirjan, joka oli ollut elinkaarensa (kymmenen vuotta) aikana 128 kertaa lainassa.

      1. stazzy

        Kannattaa myös huomata, että pehmeäkantisuus ei ole sama asia kuin halpa pokkari.
        (Kirjoitin kommenttia laajemmin tuohon alle.)

  3. Än

    Minun hyllystäni löytyy sekä kova- että pehmeäkantisia. Mitään arvolatausta asiassa ei ole, se nyt vaan on niin, että se kova kansi kestää paremmin.
    Siis käytännön syyt.

  4. Elegia

    Amen ja sama juttu Brittilässä. Kovakantisia kyllä on, mutta vain murto-osa ja niistäkin tulee se pehmeäkantinen painos yleensä melko pian.

    Olen huomannut samaa tuosta kovisten paljonnasta, vaikka _kukaan_ ei sitä koskaan myönnäkään. Toisaalta en ihmettele, ettei Suomessa kiinnosta ostaa pehmeäkantisia kirjoja, sillä ne ovat ylensä karseita: pieni fontti yhdistettynä ahtaaseen taittoon ja muutenkin huonoon laatuun. Tekisivät samantien kunnon (lukijaystävällisiä) pokkareita, niin voisi lukijatkin niistä kiinnostua.

  5. stazzy

    Kirjastokysymys on tietysti erikseen (mihin B.N. tuossa viittasi) On eittämättä totta, että iso osa kirjojen painoksista myydään kirjastoihin ja kirjastokäytössä sidottu kovakantinen kestää aivan eri tavalla. Toisaalta ainoa vaihtoehto kovalle kannelle ei ole sellainen ohut lerppu. Nykyään saa varsin hyviä lieppeellisiä puolikovia kansia.

    Asiaa täytyisi miettiä myös kirjastojen määrärahojen osalta. Kuinka monta uutuuskirjaa enemmän voitaisiin ostaa?

    Ja kun puhutaan hinnasta, kovakantinen on painavampi, eli kalliimpi postittaa. Sekin tuntuu heti hinnassa, hieman jakelukanavasta riippuen.


    Elegia, joo, pehmeäkantisuus yhdistetään Suomessa vielä pitkälti “mass market paperbackiin”, selkästi kulutustuotteeksi tehtyyn pokkariin. Kehitys kuitenkin kehittyy. Meillä Osuuskummassa siirryttiin viime vuonna liepeellisiin kansiin, ja kyllähän siinä kirjan tuntu ja kestävyys ovat heti toisenlaisia, vaikka ne periaatteessa pehmeäkantisia ovatkin. Vastaavia näkyy satunnaisesti muillakin.

  6. hdcanis

    Kannatetaan, oma suosikkiformaattini on juuri sellainen puolipehmeä french flap jossa on järkevä fontti ja taitto, eli sellainen millaisina aika paljon englanninkielisiä julkaistaan: Suomessa niitä on näkynyt joillain kustantamoilla mutta aika harvassa ovat.

    Kovakantiset ymmärrän kirjastoille tärkeiksi, ja ne ovat hyvä juttu siinä vaiheessa kun kirja alkaa olla isokokoinen, kun paksuutta on useampi sata sivua niin muutakin tukevuutta on hyvä olla ihan eri lailla…mutta noin muuten kovakantisuus ei ole mikään arvo minulle joten en myöskään maksa siitä yhtään enempää. Eli en osta niitä 35-40 euron kirjoja.

    1. stazzy

      Suomen kokoisessa maassa kahden eri painoksen (kovakantinen kirjastoille) tekeminen ei taida olla kannattavaa. Ei ainakaan muista kuin kaikkein suurimmista painoksista. Katsotaan, miten homma elää. Nythän pehmeä kansi on joko rangaistus (et myy tarpeeksi hyvin, että kannattaisi painaa kovaa) tai palkinto (pokkaripainos, kun on myynyt kivasti).

  7. Mustepullo

    Sikäli kun minä näistä jutuista jotain ymmärrän, juttu menee enemmänkin toisinpäin: koska kirjan hinta väistämättä nousee Suomessa korkeaksi (koska lukijoita ja kirjan ostajia on vähän ja kirjan sisällön ja ulkoasun kulut suuret), niin kirja tehdään kovakantisena, jotta ostaja kokisi saavansa kunnolla vastinetta rahalleen. Sinänsä kirjan painattaminen ei maksa läheskään niin paljon kuin yleensä kuvitellaan, etenkään isolle kustantajalle, joka voi neuvotella kirjapainon kanssa edulliset hinnat volyymillaan.

    1. stazzy

      Tuo on tavallaan hyvinkin loogista.
      Ja sitten kuitenkin herää kysymys siitä, missä menee raja, jossa halvemmalla (hiemankin halvemmalla) hinnalla voisi pyrkiä kasvattamaan yleistä myyntivolyymia ja piristämään kirjakauppaa.

      Tuo isojen kustantajien neuvotteluvara on totta, ja sellaisena tavallaan ikävää pienemmille, jotka ovat joko pakotettuja tekemään pehmeäkantista tai todella kallista. Toisaalta, isotkin näyttävät nykyään tekevän pehmeämpiä ensipainoksia jos kyse ei ole oletettavasta myyntimenestyksestä.

  8. satunnainen

    Minä olen ihmetellyt samaa, siis tätä koviin kansiin jämähtämistä. Itse matkustan paljon ja kuljetan kirjaa laukussa, kovakantinen on ainoastaan painava, kömpelö ja okei, no nätti. Mutta kirjan hinta pitäisi saada järkeväksi ja kovakantisuus on yksi asia siinä. Esim. dekkareita ei taatusti kukaan lue kahta kertaa, kevyet kannet ja järkevä hinta olisi se, mitä tarvittaisiin.