Jussi Valtonen – Siipien kantamat

Siipien kantamat oli kirja, johon tartuin uteliaisuudella etenkin aiheen takia: kaipasin (lähde)kirjallisuutta suurten ikäerojen suhteista. Tarinassa keski-ikäinen lukion äidinkielenopettaja ihastuu kuusitoistavuotiaaseen oppilaaseensa.
Jussi Valtonen: Siipien kantamat -kansi

Nyt olen sitten pureskellut lukukokemusta sen verran, että ajattelin herätellä blogiani henkiin kirjoittamalla siitä muutaman sanan. Lukukokemukseni jätti minut hämmentyneeksi. Samalla sekä hieman kylmäksi että vähintäänkin jollakin objektiivisemmalla tasolla ja kirjoittajapuoleltani ihastuneeksi.

Siipien kantamat on jollain tapaa lähes täydellinen romaani. Se on miltei virheetön esimerkki siitä, miten tehdään Hyvä Romaani, joka (oletettavasti) vetoaa suuriin lukijamassoihin. Kirjassa on:

– Hallittu rakkaustarina, joka ei ole liian konventionaalinen muttei myöskään liian äärimmäisyyksiin menevä. Päähenkilö problematisoi ihastumistaan tarpeeksi, eikä Marianne ole enää mikään pikkutyttö. Teini toki, mutta silleen kivasti varhaiskypsä ja älykäs teini.

– Kirjallisuusviittauksia. Valistuneet lukijat pitävät kirjallisuusviittauksista, kun ne ovat tarpeeksi hyvää kirjallisuutta mutteivät liian erikoisia. Kyllä, seasta löytyy myös maininta Lolitasta, jota lienee mahdoton välttää tämän aiheen kanssa.

– Keski-ikäisen miehen eksistentiaalinen kriisi. Se oli se osa, joka minua kiinnosti vähiten. En taida olla sille otollisinta kohderyhmää. Mutta luulen Juhanin äidinkielenopettajatuskan, koiran kuoleman, eron, mitänäitänyt on vetoavan moniin. Sekä tietenkin joku löytää itsensä tai vähintäänkin kollegansa kirjan opettajanhuoneesta.

Kirjassa on kaikki, mitä odottaa saattaa. Hallittua, kaunista, melko ennalta arvattavaa. Pisteet kunnialla maaliin saatetusta rakkaustarinasta, ei tarvitse upota sokerisuohon eikä mennä myöskään ihan tragedian mittoihin. Samalla kirja oli jotenkin kovin tietoinen itsestään ja Hyvästä Kirjallisuudesta. Kaikki oli millimetrimitan kanssa paikoilleen laitettua. Jäin ehkä kaipaamaan jotain rosoa, se ainoa spekulatiivinen elementtikin (josta kirjan nimi, muuten) selitettiin fiktioksi fiktion sisällä… tai niin ainakin tulkitsin, kai sen saisi tulkita myös jonkinlaiseksi vertauskuvaksi. Niin, ja onhan siellä toki myös harmaatakkinen mies, päähenkilön alter ego ja omatunto.

Mutta kauhean kauniistihan tämä oli kirjoitettu. Valtonen osaa vaivattoman kerronnan, en yhtään ihmettele, että myöhemmällä teoksella on päästy Finlandia-voittajien joukkoon. En vilpittömästi ihastunut mutta vallan vilpittömästi ihastelin osaamista.

Jussi Valtonen: Siipien kantamat
Tammi, 2007

Jaa eteenpäin...
Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on Tumblr
spacer

11 comments on “Jussi Valtonen – Siipien kantamat

  1. Minna Väisälä

    Iih, olitpa ihanan tarkasti osannut kuvailla sen olon, mikä minulla oli Siipien kantaman jälkeen: ”En vilpittömästi ihastunut mutta vallan vilpittömästi ihastelin osaamista.”

    Tästä jäi jotenkin epämukava olo, ja siitä päästäkseni jätin ylenmääräisen analyysin muille. Kun sitten myöhemmin lukemani Valtosen Finlandia-voittaja oli paikoitellen laskelmoivuuden mieleeni tuova paketti, tuhisin entistä tomerammin. On sellainen olo, että kirjoittakoon mitä vaan, aika moni kiilaa tulevaisuudessa lukupinossani Valtosen ohi.

    Liian siististä ei oikein jää mitään, särmää pitää olla 😉

    Minna /Kirsin Book Club

    1. stazzy

      Muistan ’laskelmoivuuden’ olleen sana, joka kävi mielessä tätä lukiessa, mutta sitten jostain syystä jätin sen pois blogitekstistä. Joko siksi, että unohdin, tai siksi, etten yleisesti ottaen pidä sanan käytöstä kirja-arvioinnissa. Tippa laskelmointia kuuluu kirjailijan ammattitaitoon. Tässä sitä oli ehkä enemmänkin kuin tippa.

  2. Tuulevin lukublogi

    Muistan pitäneeni kirjasta, kun luin sitä, mutta en osannut kirjoittaa siitä mitään. Sinä osasit! Juuri noin se on.

  3. Katriina

    Tällaista rakkaustarinaa en olekaan lukenut. Tuntuu jollain tavalla vieraalta ja hankalasti omaksuttavalta aiheelta.
    Pitäisi varmaan tutustua enemmän palkittuihin kirjailijoihin.

    1. Stazzy

      En minäkään paljoa palkittuja lue, tässä aihe kiinnosti.

  4. Suketus

    Luin tämän joskus lukumaratonilla, ja tarinan kehykset ovat jääneet kyllä mieleeni, vaikka muuten muistikuvat kirjasta ovat jo hapertuneet. Minäkään en oikein innostu mieshahmojen keski-iän tai muistakaan kriiseistä, mutta niin vain niistä tulee silloin tällöin luettua ja usein ihan viihdynkin, heh.

    Minua samaan aikaan kiehtoo ja kammoksuttaa opettaja–oppilas-suhteiden kuvaaminen. Ehkä se johtuu omasta taustastani, että koen sen niin vahvana tabuna. Hienoa kirjallisuuttahan siitä kyllä saadaan, ei siinä mitään.

    Valtosesta noin muuten pidän, etenkin F-voittaja on ollut suuresti makuuni.

  5. Tiina / Kirjaluotsi

    Minun on pitänyt lukea tämä siitä asti kun luin Valtosen Finlandia-voittajan, josta pidin kovasti. En ole vain saanut aikaan lukea tätä ja juttusi ja muiden kommentit eivät nyt ainakaan kiihdyttäneet intoani tarttua tähän. Äitini luki tämän ja ilmeisesti piti, mutta hän onkin eläkkeellä oleva opettaja 😉

  6. Amma

    Analysoit teoksen viiltävästi ja hauskasti! En ole tätä lukenut ja keski-ikäisen miehen eksistentiaalinen kriisi on sellainen aihealue, että yleensä jätän lukemisen suosiolla väliin ilman todella vahvoja suosituksia.

  7. Linnea

    Valtonen oli jonkinlaisessa bloginosteessa joitakin vuosia sitten ja hankin hyllyyn milloin mistäkin muutamia kirjojaan, mutta luettua en ole saanut muuta kuin Finlandia-voittajansa (joka oli minusta ihan hyvä, mutta en täysin ihastunut). Tämä Siipien kantamat on kiinnostanut paljon, mutta en tiedä mikä siinä on toiminut karkottajana. Ainakaan juuri nyt en jaksa enää yhtään keski-ikäeksistentiaalikriisiä, niitä on ollut kirjoissa nyt muutama, eikä tämä suhdetouhukaan hirveästi sytytä. Uskon kuitenkin lukevani tämän kirjan, kiinnostaa Valtosen kieli tällaisessa maltillisemmassa mitassa.

  8. Minna Vuo-Cho

    Tämä on vilahtanut lukulistallanin moneen kertaan siksi, että pidin kovasti Finlandia-voittajasta. Vaan tuo keski-ikäisen miehen angsti ja rakkaussuhde nuoreen tyttöön… tuo asetelma onnistuu minut karkottamaan tosi tehokkaasti. Ainakin tällä hetkellä.

  9. stazzy

    Se rakkaussuhde oli se toimivampi osa kirjaa. Se vietiin tyylillä päätökseen, siinä mielessä kannattaa uskaltaa.

Leave a reply