Charlaine Harris – Harper Connelly -sarja

On kirjoja, joiden lukemisen aikana ja etenkin sen jälkeen miettii, että esimerkiksi korvapuustien leipominen olisi saattanut olla hyödyllisempää puuhaa.

Charlaine Harrisin neliosainen Harper Connelly Mysteries -sarja on tällainen. Minä luin sen läpi. En ole varma miksi. Sarjan idea on kiinnostava, lähtöasetelma toimii… ja mikään muu ei sitten oikeastaan toimikaan.

Sarjan nimihenkilö Harper on reilu parikymppinen naisihminen, joka on teini-iässä joutunut salamaniskun uhriksi ja on siitä lähtien löytänyt kuolleita. Nimenomaan niin. Harper ”kuulee” tai ”tuntee” kuolleet ja tietää kuinka he ovat menehtyneet.

Harper on syntynyt ns. hyvään perheeseen, joka hänen lapsuus-/nuoruusikänsä aikana on vajonnut surkeuteen huumeiden takia. Harperin elämän varsinainen tragedia on kuitenkin hänen isosiskonsa Cameronin selvittämätön katoaminen lukioikäisenä.

Nykyajassa Harper kiertää maata velipuolensa (huom! ei verisukua, vaan äidin uuden miehen poika, tätä alleviivataan useaan kertaan) Tolliverin kanssa ja tienaa ruokarahansa löytämällä kuolleita. Sekä tietenkin sotkeutuu siinä sivussa murhatapauksiin.

Lähtötilanne on ihan hauska ja persoonallinen. Kuolleiden etsimisestä ja Harperin ja Tolliverin välillä olevasta vetovoimasta/rakkaussuhteesta (vielä hieman emme-ole-oikeasti-sisaruksia -alleviivausta) voisi saada aikaiseksi vaikka mitä. Valitettavasti kirjojen mysteerit ovat puolivillaisia, lukija arvaa murhaajan hyvin pian. Kolmen viimeisen kirjan rakenne ja ratkaisu ovat täysin samankaltaisia. Harper ja/tai Tolliver työntyvät silkkaa typeryyttään vaarallisiin paikkoihin, eivät tajua itsestään selviä vihjeitä, tulevat ammutuksi ja jahdatuksi tai muuten vain kiukuttelevat. Henkilöt ovat epämääräisen paperinohuita, enkä edes jaksa alkaa siitä toisteisuudesta, samat asiat joka osassa.

Harper Connelly Mysteries

Tästä olisi voinut tulla ihan kelvollinen yksittäinen romaani, nyt tämä vain tuntui… laiskalta. Mukaan pari niistä paremmista mysteereistä ja Cameronin katoamisen selviäminen (jep, se selviää viimeisessä osassa), vähän enemmän ajattelua ja hiomista. Mysteeri nimittäin voi olla mysteeri myös silloin, kun päähenkilöt ovat suhteellisen fiksuja. Eikä olisi tarvinnut toistaa samoja asioita. Aineksia oli kermakakkuun, mutta ei tästä paljon köyhiä ritareita kummempaa saatu aikaiseksi.

Tulipahan luettua. Eka osa on ranskankielisenä pokkarina hyllyssä, lahjoitan haluavalle.

Charlaine Harris: Harper Connelly Mysteries:
Grave Sight (2005)
Grave Surprise (2006)
An Ice Cold Grave (2007)
Grave Secret (2009)

Jaa eteenpäin...
Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on Tumblr
spacer

Leave a reply