Monthly Archives: joulukuu 2017

Luettuja – kakstuhattaseitsemäntoista

Joskus olen listannut vuoden vaihtuessa tekemisiäni, se jääköön väliin tänä vuonna. Vilkaisen sen sijaan sitä, mitä olen lukenut, vaikka blogi onkin kirjablogista jo aika lailla muualle lipunut.

Vallan suuria määriä ei minun lukemisistani saa. Olen nirso, ja jätän kirjoja helposti kesken, jos ne eivät vedä mukaansa, mutta jotain sentään saan läpikin. Goodreads on hyvä muistilappu luettujen seuraamiseen, kun kaikesta ei enää tule blogattua. Sinne koetan sanoa aina jonkin sanan kirjasta.

Anonymous – The Book With No Name
Jukka-Pekka Palviainen – Perjantai on hyvä päivä lähteä
Veera Vaahtera – Onnellisesti eksyksissä
Anne Leinonen – Metsän äiti
Seita Vuorela – Lumi
Victoria Aveyard – Punainen kuningatar
Mervi Heikkilä – Tuonella kulkijat
Mervi Heikkilä – Pohjolan porteilla
Fishel, Holtzberg – Mielessä yhä se
Anna Hallava – Operaatio huulituli
Aapeli – Pikku Pietarin piha
Jussi Valtonen – Siipien kantamat
Florence Roche – La terre des Falgères
Taru Väyrynen – Meren vaahto
Charlaine Harris – Grave Sight / Grave Surprise / An Ice Cold Grave / Grave Secret
Anni Swan – Ollin oppivuodet
Anni Swan – Kaarinan kesäloma
Pasi Ilmari Jääskeläinen – Väärän kissan päivä
Sini Helminen – Kaarnan kätkössä
Anni Swan – Me kolme / Ritvan suojatit
Janet Evanovich – Ensin rahat
Kati Hiekkapelto – Suojattomat
Anni Nupponen – Nainen ja kuningas
Archer, Jockers – The Bestseller Code
Milja Kaunisto – Luxus

Tämän lisäksi listaan pitäisi lisätä kasa eri vaiheissa olevia käsikirjoituksia, joista ainakin kaksi ilmestyy ensi vuonna. Ja Osuuskumman kirjoja toki tulee luettua, enemmän tai vähemmän kokonaisuudessaan. Sekä tietenkin lastenkirjoja, joita osaan suuren kasan jokseenkin ulkoa.

* Vuoden odotetuin: Väärän kissan päivä

* Vuoden verisin: The Book With No Name

* Vuoden mitättömin: Charlaine Harrisin sarja

* Vuoden nostalgiapläjäys: kirppareilta mukaan napsitut Anni Swanin parhaat

* Vuoden vahvimmat tunteet: Nainen ja kuningas

* Vuoden ahmituin: Luxus

Kuten tapanani on, lukemistoni keskittyy pitkälti kotimaiseen kirjallisuuteen, sitä on tästä listasta 18 kappaletta. Kovin eksoottisia eivät ole vieraskielisetkään: alkukielinä englantia ja ranskaa, käännöksiä vain kaksi. La terre des Falgères oli ainoa ranskaksi lukemani romaani. Se saa arvioksi ankean tasapaksun “ihan kiva”.

Suunnilleen puolet luin e-kirjoina, yhä useammin kirjastosta lainattuina. Loput olivat korruptiokappaleita, omia ostoksia tai kierrätyslöytöjä. Pari keväällä luettua taisin kahlata ihan perinteisinä kirjastolainoinakin, lomalla sairastaessani.

Vuoden 2018 tavoitteet ovat koettaa lukea vähemmän “ihan hyvää” ja astua vähän kauemmas mukavuusalueelta. Lukuvuosi muuten alkanee samaan tapaan verisenä kuin tämäkin. Kesken on nimittäin Anonymousin trilogian seuraava kirja, The Eye of The Moon.

spacer

Kirjatärpit keväälle 2018 (pienkustantajaversio)

Yleisön pyynnöstä aktivoiduin tauon jälkeen kokoamaan tärppejä pienkustantajien ensi kevään tarjonnasta, sikäli kun ennakkotietoja on saatavilla. Varaan siis oikeuden täydentää listaa myöhemminkin. Tieto pienkustantajien tarjonnasta on hajanaista, joten tässä hiukan koottua. Suosittelen myös rohkeaa sukellusta itse kunkin nettisivuille, sieltä voi löytää lisää luettavaa.

Totutusti vastuuvapauslauseke: lista ei edes pyri olemaan kattava. Jos sinulla, armas lukija, on suosituksia kevään pienkustantajatarjonnasta, jätä toki vinkkisi kommentteihin.

Lukija järven rannalla

Kaunokirjallisuus

Ante Aikio Stallun pata

Aloitettakoon kirjakatsaus pohjoisesta. Ante Aikion novellikokoelma kiinnostanee sekä mytologiasta että fantasiasta innostuneita.

Saamelaiskirjailija palaa novellikokoelmassaan Aigi-kirjojen mytologiamaailmaan. Stallun pata on lukukokemuksena virkistävän tuore, vaikka pysytteleekin uskollisena vanhalle saamelaiselle tarustolle. Kokoelman kuusi itsenäistä kertomusta henkivät kateutta, pelkoa ja mielen kärsimystä, mutta myös onnea, neuvokkuutta ja helpotuksen riemua. (Reuna)

 

Helena SeppäläTämä on minun lauluni

Selkokielistä proosaa ei vielä(kään) ole tarjolla liiaksi, selkokielistä runoutta vielä vähemmän. Siksi nostan esiin Seppälän runoteoksen, jossa on mukana myös lukuopas, jonka tarkoituksena on herätellä ajatuksia ja rohkaista kirjoittamaan runoutta – kielitaidon tasosta tai lukivaikeuksista välittämättä. Reuna Kustantamolla on kevättarjonnassaan myös kaksi selkoromaania, Sanna-Leena Knuuttilan Ne lensivät tästä yli ja Jasu Rinneojan Kauno ja Sutki.

 

Maija HaavistoPerhonen vatsassa

Tämä on hyvä nuortenromaani. Uskallan luvata, sillä olen lukenut aikaisen version teoksesta. Haaviston kirja ottaa käsittelyyn aiheen, joka nuortenkirjallisuudessa näkyy harvakseltaan: pitkäaikaissairaudet.

Vähän ennen näytelmäkerhon ensi-iltaa kasiluokkalainen Tuulia sairastuu Crohnin tautiin. Tärkeintä on, etteivät kaverit saa tietää kivuista ja ripulista, ei edes paras ystävä Sirja. Roolipeleihin hurahtaneen Anitta-tädin kanssa voi sentään puhua vapaasti, ja kesälomalla löytynyt uusi harrastus vie sairastamista pakoon kuulokemaailmaan. Peruskoulun viimeiseksi vuodeksi Tuulialla on suunnitelma. Uudessa koulussa hän voi aloittaa puhtaalta pöydältä ja keksiä itsensä uudelleen, vaikka sellaiseksi kuin tyylikäs ja salaperäinen Helmi. Tuulia ei ole ainoa, joka piilottelee jotain itsestään, mutta pian sairaus vaatii järeämpiä valheita. Menivätkö ne jo liian pitkälle? (Nordbooks)

 

Mai JiaPimeä voima

Käännöskirjatärppini olkoon kiinalainen, tämä kuulostaa tosi jännältä: Salaliittojen, nerojen, vallankumouksellisten ja hirvittävien moraalisten valintojen maailmassa ihmiset uhraavat kaiken salaisuuksille – kunnes ne lopulta tuhoavat heidät. Romaani sukeltaa syvälle kiinalaisen tiedusteluyksikön synkkään ytimeen. Kirjan päähenkilöt ovat poikkeuksellisen kuulonsa vuoksi viestitiedustelijaksi värvätty sokea maalaismies, lahjakas mutta erikoinen nuori matemaatikko, unissaan viholliskoodeja murtava kryptoanalyysin veteraani sekä vietnamilaisen sotilaan ruumis – tarinan kertoja.
Suomennos Rauno Sainio. (Aula&Co)

 

J.S. Meresmaa Hämäränsäteet

Meresmaan vaihtoehtohistoriallinen pienoisromaani Hämäränsäteet on jatkoa Naakkamestarille, joka voitti vuonna 2015 Robustoksen pienoisromaanikilpailun. Tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkuun Imatran Valtionhotelliin ja hurjana virtaavan kosken kuohujen partaalle. Seikkailua, diplomatiaa ja mystiikkaa. (Robustos)

 

Sakari PeuranenPraedor – Uponneen jumalan uni

Peurasen uusin romaani kuuluu Praedor-fantasiasarjaan ja kertoo seikkailijajoukkion rankasta, vaarallisesta ja epäonnisesta tehtävästä, jossa he yllättäen huomaavat pitelevänsä koko Jaconian kohtaloa käsissään. Petri Hiltunen on tehnyt itseoikeutetusti kannen.

Vaskikirjoilta ilmestyy keväällä myös pitkään odotettu T. H. Whiten Muinainen ja tuleva kuningas. (Vaskikirjat)

– – –

Osuuskumman osalta vedän kotiin päin, ja linkkaan saman tien katalogin. Keväällä ilmestyy jopa kolme käännösantologiaa, mutta nostettakoon vinkeiksi yhden tekijän teoksemme:

Carita ForsgrenAmbrosia

Ambrosia on… jotain varsin muuta. Romaani sekoittaa kunnianhimoisesti chick littiä, antiikin mytologiaa ja avaruusscifiä. Kolmikymppinen suklaahullu Jenni on tottunut arkisiin ongelmiin, kuten kuinka saada vuokra maksettua ajallaan, kun hän yllätysraskauden myötä ajautuu keskelle vuosituhantista selkkausta ihmisten ja maapallolle haaksirikkoutuneiden muukalaisten välillä. Tuleeko Jennistä pelinappula, vai löytääkö hän lopulta sisäisen jumalattarensa? (Osuuskumma)

 

Mixu LauronenKontiainen

Kontiainen on novellikokoelma dekkareiden ystäville. Se tuo estradille metsään sokean shamaanin, joka selvittää rikoksia yhdessä variskumppaninsa kanssa rauta-ajan Suomessa. Kontiainen yhdistää suomalaisen muinaistaruston ja vanhan ajan salapoliisitarinat. Siinä on ripaus Hercule Poirotia ja Daredeviliä. Samalla se on kuvaus ystävyyssuhteesta ja muinaisesta elämänmenosta. (Osuuskumma)

Kirja ja silmälasit

 

Tietokirjallisuus

 
Anu Haasio, Anu Ojaranta ja Markku MattilaValheen jäljillä

Tämä lienee tärkeä tietoteos nykymaailmassa:
Tiedätkö mihin voi luottaa ja mistä löytyy laadukasta tietoa? Mitä on vihapuhe ja kuinka valemediat toimivat? Miksi valemediaan uskotaan ja mihin sillä pyritään? Mitkä ovat onnistuneen tiedonhaun tunnusmerkit, jotta pystymme erottamaan faktatiedon valheellisesta? (Avain)

 

Jukka Koskelainen Sanoja mustan tähden alla

Jukka Koskelainen tekee pyhiinvaellusmatkoja muusikoiden haudoille. Matkakohteet ulottuvat Lontoosta Hietaniemen kautta Berliiniin ja Kaliforniasta Caracasiin. Koskelaisen suhde Leonard Cohenin ja David Bowien, Jack Brucen ja Greg Laken ja salsakuningas Tito Puenten musiikkiin on syvästi henkilökohtainen. Samalla Koskelainen pohtii kirjassaan näiden suurten muusikoiden ja lauluntekijöiden laajempaa kulttuurista merkitystä, ja heidän kuolemiaan yhden kokonaisen aikakauden päätöksenä. 1920-luvun iloisen Berliinin hengessä laulanut Udo Lindenberg on mukana teoksessa ainoana, vastoin kaikkea todennäköisyyttä, vielä elossa olevana muusikkona. (Aviador)

* * *

Otos muita pienkustantajia, joiden kevään teoksia ei listalta vielä löydy: Haamu, Stresa, ntamo, Poesia, Kirjava, Palladium, Helmivyö, Atrain, ja niin edespäin…
Käy toki vilkaisemassa heidänkin sivujaan sopivassa välissä, tietoja kevättarjonnasta tippuu esille vähitellen vuodenvaihteessa.

spacer

Pienesti suuruudenhullu

Olen tullut siihen tulokseen, että kirjailijan on oltava hieman suuruudenhullu kirjoittaakseen kirjan.

On pakko uskoa siihen, että tekee jotain merkityksellistä ja erikoista. Kuinka sitä muuten jaksaisi käyttää parhaimmillaan vuosia saman tekstin parissa, usein vielä selän takana epävarmuus siitä, kelpaako tuotos julkaisuun, jos kelpaa, pitävätkö lukijat siitä. Ja mitä näitä kaikkia on.

Kirjoitan tätä blogitekstiä prokrastinoidakseni. Vieressä on kasoissa 122 käsikirjoitusliuskaa, joissa on tasaisin väliajoin punakynää. Olen käynyt niitä tässä Kirjamessuista lähtien läpi lukemistasolla, aktivoinut aivojani sopiviin suuntiin, pohtinut motiiveja ja lisäyksiä, vilkaissut välillä tekstitiedostoa koneella ja korjannut jonkin lauseen tai kirjoitusvirheen. Pimein talvi hidastaa kaikkea mahdollista, etenkin aivojen toimintaa. Lapsi tuo koulusta flunssan toisensa jälkeen, osa valoisesta ajasta menee palkkatyöläisenä, usein sänky kutsuu voimallisemmin kuin käsikirjoitusliuskat.

Tämän kaiken keskellä on pakko sulkeutua omaan kuplaansa.
Ajatella, että Tämä on tärkeä kirja, tällaista ei ole koskaan ennen tehty.
Ihan niin suuri ei egoni ole, että sanoisin moisen ääneen, mutta omaan tekemisen mielekkyyden etsimiseen se on merkityksellistä. Ja tottakin siina mielessä, että kirjoitan tosiaan jotain aivan uutta… muutenhan sitä kutsuttaisiin plagiaatiksi.

Suuruudenhulluus ruokkii motivaatiota. Kyllä tästä kirja tulee. Hyvä kirja. Loistava kirja. Nih, pienisuuri kirja. Hetken ajan painun miettimään, miltä kansi näyttää, ja sitten kiskon itseni takaisin työn ääreen. Ei vielä kantta, ei ihan vielä, ensi kesänä sitten. Kevät 2019 on kaukana, eikä kuitenkaan niin kaukana.

Ensin kässäri julkaisukelpoiseen kuosiin. Merkityksellinen tarina tarjolle nuorisohenkilöille.

spacer