“Nuoriso ei lue kirjakritiikkejä” ja muuta älyllistä epärehellisyyttä

Ihmisten – etenkin nuorisolaisihmisten – laskevasta lukuinnosta uutisoidaan tasaisin väliajoin. Julkisesta keskustelusta unohtuu usein näkyvyyden voima. Se tosiasia, että lasten- ja nuortenkirjallisuus tarvitsee aikuisia.

On vaikea motivoida nuoriso tarttumaan nuortenkirjallisuuteen, jos aikuistenkin asenne sitä kohtaan on vähättelevä. Nuortenkirjoja ei lueta, tai jos luetaan, se tehdään vähän salaa, nolostellen. Ihan kuin luettaisiin Harlekiineja. Aikuiset, paljon lukevat aikuiset, äidinkielenopettaja-aikuiset, hävettävän monet aikuiset eivät ole lainkaan perillä siitä, mitä lanu-kentällä tapahtuu.

Valtamedia ei suorastaan edistä asiaa:

Verrattakoon. Viimeisten puolen vuoden ajalta Helsingin Sanomien nettisivuilta löytyy haulla “lukutaito” 38 artikkelia, joista nopeallakin vilkaisulla parikymmentä liittyy suomalaisten heikkenevään lukutaitoon ja siihen kuinka koululaiset saataisiin lukemaan.

Samalla aikavälillä julkaistuista noin 120:sta kirja-arviosta kolme (3!) näyttäisi olevan lanukirjallisuudesta. Kolme. Yksi kotimainen romaani, yksi käännösromaani ja yksi (oletettavasti lasten)runokokoelma.

2,5% kirja-arvosteluista.
Haistan tekopyhyyttä.
Kauhistelu on helppoa niin kauan, kuin asialle ei tarvitse tehdä itse mitään.

Sanomalehdet väittävät, että nuortenromaaneista ei kannata kirjoittaa asiantuntevaa kirjakritiikkiä, kun eivät nuoret niitä kritiikkejä kuitenkaan lue. Luoja, mitä älyllistä epärehellisyyttä.
Kuka ostaa lastenkirjat? Vanhemmat.
Kuka ostaa nuortenkirjat? Yhä ne vanhemmat. Ja tädit ja sedät ja kummit. Ei nuorisolla ole varaa ostaa kirjoja, ei juuri ollut minun nuoruudessani, ei ole nykyään.
Lasten- ja nuortenkirjat myydään yhä pääasiassa aikuisille, aikuiset ovat yhä jonkinlaisen auktoriteetin roolissa kun niitä valintoja tehdään.

Nuoret eivät löydä nuortenkirjallisuutta tyhjiöstä.
On meidän aikuisten tehtävä kiinnostua siitä, mitä heille voisi tarjota luettavaksi. Laadukasta lasten- ja nuortenkirjallisuutta ilmestyy satoja nimikkeitä vuosittain.

Siinä on materiaalia paljon pidemmälle kuin 2,5 prosenttiin kirjakritiikistä. Siinä on luettavaa kaikille niille vanhemmille, jotka ovat huolissaan oman jälkikasvunsa lukutaidosta.

Ja vaikkei olekaan blogien tehtävä paikata valtamedioiden aukkoja, niin aloittaa voi vaikka Kirsin #nuortenkirjatorstai-tempauksesta. Löytäkää se, mitä ette tienneet olevan.

* * *
Lisäys, twitterissä huomautettiin, etta selkokirjallisuus näkyy vielä vähemmän… jep.

spacer

Leave a reply