Archives

Käännöksiä, käännöksiä!

Ihan saa ihminen sanoa monikossa, jotta käännöksiä, kun kerrassaan kaksi tekstiä on käännetty ja kirjatkin julkaistu!

Osuuskummalta ilmestyy nyt Worldconin alla kaksi englanninkielistä novelliantologiaa, Never Stop ja The Self-Inflicted Relative, minä olen mukana pienellä panoksellani molemmissa.

Never Stop – Finnish Science Fiction and Fantasy Stories

Kansi: Anu Korpinen

The anthology is compiled by Emmi Itäranta and features gems in a wide range of genres, all published in English for the first time.

“These stories invite you to see a glimpse of new lights emerging in the vast sky of international speculative fiction.”
– Emmi Itäranta, Foreword

Minulta mukana on Maija Haaviston kääntämä My Buttercup, My Everything (eli alunperin Ruumiittomissa ilmestynyt Ruusunnuppuni, kaikkeni). Novelli kertoo eräänlaisen kummitustarinan kädestä, joka jää elämään jonnekin kuoleman ja… jalkojen väliin.

   “I fathom it has experience and I’m sure it would be happy to learn whatever you fancy to teach it.”
   The woman nods slowly, lowers her chin almost to her chest. Oleandra lists my price and I nearly faint in shock. No one would have paid anything like that for my companionship when I was still alive. The woman puts her credit card on the desk. I manage to catch the name. Pleased to meet you, Beata, I’m sure we’ll get along.

– – –

The Self-Inflicted Relative – 33 Fantastic Stories in 100 Words

Kansi: Anu Korpinen

Welcome to the world of zombies, tentacles, cats, robots, cheese, unicorns, cell membranes, transhumanist gadgets and a terrifying epidemic that is the self-inflicted relative.

Drabbles are miniature stories of exactly 100 words, no more, no less. Leave it to the Finnish authors of speculative fiction to weave their magic and create 33 entire literary works in such an incredibly small amount of space.

Raapalevihkosen nimi on sellainen, etten saa sitä vahingossakaan kerralla kirjoitettua virheittä. Joten, ihan vain SIR ystäville. Thinking Outside the Box on sekin Maijan kääntämä ja perustuu tositapahtumiin. Tai ainakin tosielämässä käytyyn keskusteluun. Sairaalassa työskenteleminen on vaarallista.

– – –

Hanki oma kappaleesi kummaa suomalaista kustantajan nettikaupasta, Aavetaajuus tai Rosebud City Center -kirjakaupoista Helsingistä tai vaikka Osuuskumman pöydästä Worldconissa (Joku teistä sinnekin eksyy.) E-kirja on saatavilla tavanomaisten jakelijoiden sivuilla, mitä näitä on, Elisa kirja, Amazon, iTunes.

spacer

Syys ja Marraskesi saapuvat

…älkää huolestuko, sitten vasta kesän jälkeen. Mutta onpahan jo jotain vihjailtavaa, kun minäkin olen pitkästä aikaa saanut aikaan muutakin kuin romaanikässärien kanssa painimista.

Kansi Marraskesi

Kansi: J.S. Meresmaa

Lokakuussa ilmestyy Marraskesi. Olen aivan varma, että typoan ilmestymiskuukauden marraskuuksi jossain tiedotteessa. Se annettakoon hataralle päälleni anteeksi. Mutta lokakuussa se on tuleva. 11 novellia iholta ja ihon alta. Minä olen mukana tarinalla, joka flirttailee scifin kanssa. Eli loikka mukavuusalueen ulkopuolelle hämmentää minua itseänikin. Mutta kun satuin lukemaan artikkelin, jossa tekoihoa valmistettiin hämähäkin seittiin. Kaikki on hyvää varastettavaksi.

Lisäksi olen tökkinyt punakynälläni niin ollen syksyllä ilmestyvää kummakollegan Maija Haaviston Adeno-romaania, joka on jo paljon uskottavampaa scifiä ja pelien keskellä tulevaisuudenkuva, joka ei ehkä ole kovinkaan spekulatiivinen. Kaikkea jännittävää olen oppinut toimittaessa.

Odotan siis syksyä melkein yhtä innolla kuin nyt valon lisääntymistä ja silkkaa kesää.

spacer

Suutari, räätäli, pikipöksy kirjantekijä

En tiedä miten otsikko liittyy asiaan, mutta päässäni on koko päivän soinut suutari, räätäli, pikipöksy pietari, kee-engän koputtaja, naskalin naputtaja, mene tästä portista pois, pois, pois, pois… Ja nimenomaan sillä Fröbelin palikoiden version nuotilla. Se on aika tarttuva.

Olen ollut Osuuskumman riveissä nyt… kolme vuotta? Aika tarkkaan sen verran, luulen. En ollut perustajajäseniä mutta liityin seuraan varsin pian. Ihminen tarvitsee askaretta elämäänsä. Osuuskummajaisuus on tuonut kuvioihin varsin erilaisiakin askareita kuin mitä alkuun kuvittelin.

Nyt viime aikoina olen huomannut aivan vilpittömästi pitäväni kirjojen taittamisesta. Kun sen homman oppii, se on omituisen rentouttavaa vastapainoa kaikelle sellaiselle… kirjoittamiskiroamiselle. En tiedä jaksaisinko viettää koko elämääni väkertäen kirjainten välistyksiä, typografiaa ja tavutuksia kuntoon. Mutta jostain omituisesta syystä olen viihtynyt aina vastaavanlaisessa puuhassa. Näkisitte eri työpaikoissa tekemäni Excel-taulukot! Niissä ovat rivit ja fontit justiinsa kohdillaan. Ei se toimivuus ole ainoa asia, sen pitää olla myös kaunis.

i-shot-the-serifLisäksi kirjojen taittaminen on hyvä kompromissi. Saan toteuttaa kuvataiteellista puoltani, jota ei ole. Krhm. Siis semmoisen ihan graafikkouden osalta olen enimmäkseen varsin pihalla. Kun piirustustaidot ovat pakkasen puolella.

Mutta tässä päivänä eräänä laskin. Olen tainnut taittaa yhdeksän kirjaa ja muutamat kannet siihen päälle. Siinä on hyvä alku. Nyt koetan laajentaa osaamistani sähkökirjoihin. Aloittelijan tuurilla mennään vielä, mutta ehkä sekin kohta luonnistuu ihan oikeasti.

Renessanssitaiteilija. Kirjantekijä alusta loppuun. Tai ainakin melkein loppuun. Painamaan en vielä meinannut ruveta ja kirjansidonnankin taidan jättää osaavimmille.

spacer

Arki ja ekoja kertoja

Suomessa on palattu koulunpenkeille ja työpaikoille jo tovi sitten. Maailma pyörii. Sähköposteihin vastataan. Täällä sen sijaan kaikki on vielä pysähdyksissä. Tunnen olevani jokseenkin epäsynkronisoitu. Mutta ihan pian on syyskuu. Oi ihana syyskuu.

Oi autuas arki ja kaikki mitä se tuo tullessaan!

Tyttären 2-vuotissynttärit, hoitotädin lomaltapaluu, rästihommakasan purkamista, opintojen kirjoittamista, kirjoittamista noin ylipäätään ja kirjoittamista sen edestä, että osoittautuisin apurahan arvoiseksi. Uusien (kerrankin ei-kirjoittamiseen-liittyvien) suunnitelmien pystyttämistä. Syys- ja lokakuu tuovat eteeni myös ensimmäisiä kertoja. Ihan Oikeita Kirjailijaesiintymisiä, jollaisiin minulla ei vielä ole ollut tilaisuutta. Aika jännää. Aika kammottavaa, kun pitäisi yrittää näytellä fiksua ja asiasta tietävää!

Olo on kuin monina vuosina koulun alkaessa. Kaikkea uutta, innostavaa ja vähän pelottavaakin. Vaikka tiedän, että arki iskee nopeasti, nyt energiataso on melko korkealla. Tai siis odottava energiataso. Juuri tämänhetkinen on puolittainen: meillä on ollut käytännössä kolmen viikon ajan vaihtuvia vieraita, ja uhmaikäinen lomailija vie oman osansa.

Olen minä nyt sentään sivukirjallista puuhannut. Kuten esimerkiksi esitteen tekoa Osuuskummalle Helsingin Kirjamessuille. Palaan asiaan sitten, kun ohjelma virallisesti julkistetaan tuossa joskus syyskuussa, mutta sen verran uskallan sanoa, että virallisessakin ohjelmassa on paljon ja kaikkea osuuskummallista.

kummalogi-hkimessut4

Odotan siis Kirjamessuja into pinkeänä. Oikeastaan niiden ainoa huono puoli on vuodenaika. Oikeasti, lokakuussa? Pitääkö ottaa mukaan karvavuorattu sukelluspuku? Villasukkahousut? Loskavaellussaappaat? Niin kiva kuin Suomessa on käydäkin, niin ei sinne kyllä täysjärkinen ihminen lähde lokakuussa.

Joka tapauksessa toivon, että muun duunin ohella saisin Sähkönsinisen kässärin ekan version siihen mennessä valmiiksi. Kyllä se toivo elää. Nyt on kasassa 64 liuskaa… ja arki tulossa. Tuo autuas arki.

spacer