Archives

Vuosikatsaus

Olen joskus (usein) hyvin kuuluvasti sanonut, että inhoan lehtien ”tän vuoden parhaat kirjat” -listoja, jotka julkaistaan vuoden lopussa. Hitostako ne tietävät, kun joulukuuta on vielä jäljellä? Kaikkiko olette lukeneet, häh? Ja joka tapauksessa listoilla on aina ja samaa…

Mutta nyt syyllistyn samaan syntiin. Teen vuosikatsauksen, vaikka vuosi ei ole vielä aivan lopussa. Vuodenvaihteessa en aio vaivata tällä päätäni, ja nyt on tarve prokrastinoida.

Viime vuoden katsaukseni otsikoin sanoilla ”isoja onnistumisia ja epätoivon suota”. Vähän samaa se on ollut tänäkin vuonna.

Kirjoittamisesta

Kirjailijan vuotta on tietenkin leimannut yksi romantillinen romaani. Tulen tyttäriä ilmestyi loppuvuodesta 2014, joten iso osa palautteesta on tullut vasta tämän vuoden puolella. Ja voi mitä palautetta se on ollutkaan! Olen ollut suorastaan häkeltynyt siitä, kuinka hyviä arvioita ja kuinka laajaa blogihuomiota kirja on saanut. Vaikka kaikkia ei voikaan aina miellyttää… tai ylittää lehtiarviokynnystä. (Tai, Tähtivaeltajassa oli pieni arvio.)

Alkuvuodesta ajattelin työstäväni sitä yhä jokseenkin hypoteettista jatko-osaa Tulen tyttärille, mutta olin niin kurkkuani myöten täynnä koko maailmaa, että oli pakko ottaa muuta työn alle. Annoin itseni tarttua takaraivossa vaivanneeseen ideaan järvestä kadonneista kaloista. Kirjoittelin suunnitelmaa hiljakseen kasaan, kunnes Kirjastoapurahalautakunta hämmästyksekseni uskoi siihen, ja sen tuen avulla olen voinut keskittyä kirjoittamiseen jokseenkin rauhallisemmin mielin tämän syksyn aikana.

Sähkönsinisen suunnitelma on venynyt ja paukkunut moneen kertaan, ja käsikirjoituksen ensimmäisen version lopun kirjoittaminen oli melko konkreettisesti tuskaa. Lause. Kerrallaan. Mutta nyt on kasassa. Minulla on vahva tunne, että siitä puuttuu jotain olennaista. Jotain jota en vielä ole aivan oivaltanut. Mutta se oivallus on lähettyvillä, se hiipii luokseni yksittäisinä kuvina.

vuoret

Olen myös jälleen piirtänyt vuoria, version toisensa jälkeen.

Tämän joulukuun alun maanisemman kauden käytin hyväkseni myös editoidakseni vanhaa kässäriä, joka on roikkunut pöytälaatikossa useamman vuoden. Siihen liittyvä epävarmuus taas on aivan toisenlaista. Siinä ei ole paljoa oivallettavaa, mutta pelkään, että se tippuu jonkinlaiseen kohdeyleisötyhjiöön. Päättäkööt kustantajat.

Nyt olen sitten ollut melko lailla takki tyhjänä. Väittävät, että pitäisi tehdä seuraavaa, jottei jumiutuisi miettimään kustantajia, mutta minä olen istunut sohvalla ja siivonnut ja istunut sohvalla. Ei herranjesta kirjoittamista ennen ensi vuotta. Ainakaan muuta kuin kirjoittamisopintojen pakollisia.

Tosiaan, olen tekstieni kanssa jokseenkin samalla viivalla kuin ensiteoksensa julkaisusta haaveilevat: kustantajaa ei vielä ole. Kumpikaan ei sovi Osuuskumman linjaan (toinen on nuortenkirja, toinen realistinen), joten samassa kustantamokierteessä ollaan, taas.

Tapahtumista

Ulkosavolaisen kirjailijan elämää tahdittavat ne olennaisimmat tapahtumat. Minulle ne ovat tänä vuonna olleet kesäkuinen Archipelacon Maarianhaminassa ja lokakuiset Helsingin kirjamessut.

Archipelacon oli mukavaa vaihtelua Finnconille. Ahvenanmaalle ei nimittäin tule lähdettyä täältä kaukaa ilman hyvää syytä, vaikka olenkin jo pitkään halunnut roudata sinne koko perheen. Nyt oli tilaisuus. Paljon fandom-porukkaa kahdesta maasta ja kauempaakin, monta päivää pienissä tiloissa. Oikein onnistumisen avaimet siinä. Osallistuin minä pariin ohjelmaankin ja raportoin raadollisen totuuden bloggaripaneelin tapahtumista.

Kirjamessuilla minulla taas oli onni osaltani näyttää, että kirjan elinikä on pidempi kuin puoli vuotta. Olin ohjelmassa mukana mm. KirjaKallion lukiolaisten haastateltavana Tulen tyttärien osalta. Aika tarkalleen kirjan yksivuotissynttäreiden aikaan.

KirjaKallion lavalla.

KirjaKallion lavalla.

Vaan enpähän ollut lainkaan niin paniikissa osallistumisesta kuin viime vuonna. Muistan vieläkin kuinka käteni tärisivät, kun kirjoitin ensimmäisiä omistuksia uunituoreisiin Tulen tyttäriin. Nyt onnistuin jopa satunnaisesti kuulostamaan fiksulta. Ehkä.

Jotain muuta

Syksyn hyvä uutinen oli Tulen tyttärien pääseminen Kuvastaja-palkinnon lyhytlistalle. Se oli hyvä asia se, vaikka kyllähän tuota valehtelisin jos sanoisin, etteikö voittaminenkin olisi käynyt hetkellisesti toiveissa.

Atorox-kilvan lyhytlistalla taas oli Ruumiittomat-antologiasta löytyvä novelli Ruusunnuppuni, kaikkeni. Mutta siinä raukka ei kivunnut edes kärkikymmenikköön. Ilahduttavaa silti, eittämättä!

Ja jos mietitään tämän blogin vuotta 2015, niin pitää katsastaa hieman kaikkea luettuakin. Luulen, että vuoden parhaimmistoon ovat kuuluneet kesällä luetut fantasiasarjat sekä Hopeoitu vainaja -antologia. Näitä olen iljennyt suositella aina, kun suosittelua tarvitaan.

Siinä kai olennaisimmat. Pian vetäydyn puolittaiselle joululomalle. Vielä olisi taitettavaa, luettavaa ja kommentoitavaa jonossa. Ja ne hiivatin kirjoittamisopinnot, joita vältelläkseni naputtelin tätäkin…

spacer

23 tuntia ja 4,5 kiloa (tämä on kirjamessuraportti, ei synnytyskertomus)

Olipahan kirjamessureissu. Oikein poikkeuksellisen kivat ja erittäin kiireiset messut. Ohjelmasta en nähnyt juuri mitään, ehkä siksi, etten malttanut istua aloilleni silloinkaan, kun olisi ollut tovi aikaa. Sen sijaan tapasin hurjan määrän uusia ja vanhoja tuttavia, sain kasvoja nimille ja ääniä kasvoille. Söin lounasta ulkosuomalaiskirjailijoiden seassa ja taisin jopa saada suunvuoron (vahingossa, oletan).

Opin käyttämään kassakonetta ja myymään myös kirjoja, joiden sisällöstä minulla ei ollut suurtakaan käsitystä. Totesin, taas kerran, että Messukeskuksen kahvi on aika pahaa, mutta eittämättä sitä on tarpeeksi (ja marianne-keksit olivat hyviä).

Puhuin J.S:n kanssa sankarinaisista. Ehkä seuraavan kerran sitten naissankareista. Hengasin osastolla ja milloin missäkin. Osuuskumman fb-albumista löytää muuten lisää kuvia.

On tuas ilime.

On tuas ilime.

Kävin Varjokirjamessuilla Rauhanasemalla haastattelemassa Haaviston Maijaa Sisimmäinen-romaanista. Siinä sai hengittää hetken aivan erilaista kirjallisuustapahtumaa. Suosittelen, jos feministiset ja jopa anarkistiset teemat kiinnostavat.

Istuin esiintymislavalla konkareiden mukana. Perjantain sateenkaaripaneeli oli heti aikaisin aamulla ja kaatosateen jälkeen, joten epäilin hiukan, eksyykö sinne kukaan. Mutta siellähän oli sali täynnä porukkaa. Istuin sujuvasti rivissä Maijan ja Salla Simukan kanssa, ja koetin ehkä jopa sanoa jotain suhteellisen fiksua. Salla mainitsi ainakin homoagendan ja homoinvaasion, joten ehkä paneelin tavoite tuli täytettyä.

Sunnuntaina päädyin Louhi-lavalle. KirjaKallion ohjelma on aina mainiota. Minusta on ihastuttavaa ja jotenkin tulevaisuuteen uskoa luovaa tavata fiksuja, aikaansaavia nuoria, sellaisia jotka ovat takuulla lukeneet elämässään enemmän kuin ne kaksi pakollista romaania. Kuulin esitettävän pätkän Tulen tyttäristä. Se oli hämmentävää, hyvällä tavalla hämmentävää, ja jopa melkein liikuttavaa. Omituisen konkreettinen osoitus siitä, että teksti tosiaan on olemassa muualla kuin vain päässäni. Oman haastatteluni jälkeen osallistuin vielä Millainen on hyvä tyttöhahmo -paneeliin, jossa pääsin mm. sanomaan, että: ”Iän mukana saa lisää oikeuksia – jopa Ankkalinnassa.” Tai miten se sanatarkasti menikään…

KirjaKallion lavalla.

KirjaKallion lavalla.

Join vaaleanpunaista kuoharia ja olutta sekä julkkareissa että ihan muuten vain pöydän ympärillä Osuuskumman porukan kanssa. Kaadoin tuoremehulasillisen kokolattiamatolle Bonnierin kirjabloggaribrunssilla lauantaiaamuna. Syytän aikaista aamua ja toivon, että matto oli käsitelty. Holiday Innin kahvi oli parempaa kuin Messukeskuksella noin muuten, ja ohjelmassa uteloiduin erityisesti Bonnierin esikoiskirjailijoista. Mielenkiintoista keskustelua käytiin myös varsinaisen ohjelman ulkopuolella.

Roudasin laukussani 4,5 kiloa kirjoja. Ostettuja ja korruptiokirjoja. Enkä edes laskenut niitä kahta kappaletta Tulen tyttäriä. Muutama kirjoista on hyvään tarkoitukseen: lapselle. Mutta aika monta päätyi omaankin hyllyyn.

Pääosa niistä 4,5 kilosta.

Pääosa niistä 4,5 kilosta.

Lopulta matkustin kotiin 23 tunnin ajan. Jep. Oli nimittäin tarkoitus lähteä Helsingistä Pariisiin maanantai-iltapäivänä Tukholman kautta. Vaihtoaika oli melko lyhyt, joten jännäsin etukäteen, tulevatko laukutkin perille. Kun kone kaarsi kiitoradalta takaisin terminaaliin, totesin, että siinä meni vaihtoni. Lopulta lento peruttiin kokonaan.

Jumiuduin jostain syystä viimeisten joukkoon jonoon erään japanilais-pariisittaren kanssa, ja kun me viimein selvisimme tiskille saakka, SAS:n viimeinen suora Tukholman lento oli jo lähtenyt. ”Olen pahoillani, teidän on oltava Tukholmassa yötä.” Ruotsiin meidät kierrätettiin Oslon kautta. Mutta saimmepahan illallisen lentokenttähotellissa.

Siinä syödessäni mietin, että kirjamessureissuilta ei ilmeisesti pääse pois olematta yötä Radisson Blussa. Pitääkö ensi vuonna taas viime vuoden tapaan bookata huone suoraan? Mutta tapasinpahan yhden ihmisen lisää, eli ei viivytys suorastaan huono asia ollut. Neljän tunnin levottoman nukkumisen jälkeen nautin hotelliaamiaisen savulohesta, pääsin myöhästymättä Pariisiin ja siitä Lilleen ja miesihmisen kanssa syödyn pikaisen lounaan jälkeen palasin kotiin. Nukuin iltapäivästä pari tuntia nähden omituistakin omituisempia unia.

Nyt alan viimein toipua. Ainakin unenpuutteesta. Kirjamessukrapulaa kärsinen vielä hetken. Kiitos kaikille syyllisille, myös ja etenkin teille joita en tässä erikseen maininnut!

 

spacer

Messuvalmistautumista

Kyllä. Kirjamessuille valmistautuminen on vallan haastavaa.

Joutuu käyttämään kokonaisen iltapäivän pukeutumalla, riisuutumalla, pukeutumalla, vaihtamalla alle ja päälle, kiristämällä ja löysäämällä korsettia.

kaula

Mikä kirjallisuus? Täytyyhän sitä ihmisen tietää, miten pukeutuu. Näköjään mukaan on tylsästi lähdössä paljon mustaa pitsiä. Ja ne kukalliset maiharit. Tällä kertaa laitoin laukkuun heti ensimmäisenä myös pipon ja käsineet. Viime vuonna käsineet päättivät jäädä eteisen pöydälle, mikä Helsingin lokakuisessa kylmyydessä ikävästi kostautui.

Koska aion pitseineni olla vallan katu-uskottava, niin hommaa on vähän tasoitettava matkalaukun kanssa. Se sai uuden takin. Miten niin muka kirjava? Olisitte nähneet ne muut tarjolla olevat kuosit…

kukallinen matkalaukkuKeskiviikkoaamun herätys saattaa olla melko aikainen. Tähtään klo 6.35 junaan. Saa nähdä millainen zombi palaa ensi maanantaina kotiin. Kirjamessuviikonloput eivät ole suorastaan tunnettuja pitkistä levollisista yöunista.

spacer

Kirjamessulippujen voittajat

kirjamessuliput_random

Näin kertoi random.org suuressa viisaudessaan, että nimimerkit Afeni ja Nanna voittivat kirjamessulipun. Onnittelut! Voittajille on jo lähetetty sähköpostia.

spacer

Kerro kerro Kuvastaja

Hihii, sunnuntain hyvät uutiset tulivat vahvistamaan huhut, joita jo lauantaina somessa liikkui.

Tulen tyttäriä on kuin onkin Kuvastaja-palkinnon tämänvuotisella lyhytlistalla! Suomen Tolkien-seura Kontu ry:n jakama palkinto annetaan vuosittain edellisvuoden parhaalle kotimaiselle fantasiakirjalle. Se jaetaan Helsingin kirjamessuilla, tällä kertaa perjantaina 23.10. klo 18.45. Onpahan syy mennä kurkkimaan palkintojenjakoa.

Kilpakumppanit nimittäin ovat niin kovia, ettei edes malta kunnolla jännittää. Kuvastajan soisin ihan kenelle tahansa.

Kuvastaja-palkinto 2015, lyhytlista:
Maria Carole: Tulen tyttäriä (Osuuskumma)
Jenna Kostet: Lautturi (Robustos)
Silja Susi: Routamieli (Torni kustantamo)
Maria Turtschaninoff: Maresi – Punaisen luostarin kronikoita (Tammi)
Helena Waris: Vuori (Otava)

spacer

Lippuja arvottavana Helsingin kirjamessuille

IMG_0927 Nonnih, koska olen messuilla paitsi kirjailijan, myös bloggaajan nahoissa (monimuotoista tämä olo), nyt olisi mahdollisuus tarjota kirjamessulippu kahdelle onnekkaalle. Nämä ovat yhden päivän pääsylippuja.

Pidemmittä puheitta siis: kommentoi postaukseen nimellä/nimimerkillä ja sähköpostiosoitteesi kanssa, ja kerro, oletko jo käynyt Helsingin kirjamessuilla ja mitä eniten odotat tämän vuoden tapahtumalta.

Kisa-aikaa on tiistaihin 6.10. klo 12 (Suomen aikaa) saakka. Laitan voittajille sähköpostia ja toivon vastausta mahdollisimman nopeasti, että lippu ennättää postissa perille. (9.10. arvon lipun uudestaan, jos voittaja ei ole vastannut.)

Onnea arvontaan!

spacer

Kirjamessuohjelmaa

Pian on taas se aika vuodesta. Lokakuu. Varustaudutaan samppanjalla (ainakin henkisesti), hyvillä kengillä, kahvitarjoilun bongaamisella, mustalla pitsillä ja ööö… karvavuoratulla sukelluspuvulla ulkona oleskelua varten. Niin ja kuulakärkikynällä, jos vaikka sattuu sellainen vahinko, että joku haluaa omistuksen kirjaan.

Kirjamessukausi alkaa. Minä lennähdän (koneen avustuksella) Helsinkiin lokakuun lopulla. Olen jopa esiintymässä messuilla. Kirjamessuilla Ihan Oikealle Lavalle kipuaminen aiheuttaa ajatuksena pikkuisen hyperventilointia, mutta jos sitä vaikka koettaisi näytellä fiksua.

Minut voi siis Helsingin kirjamessuilla bongata seuraavista ohjelmista. Miten musta tuntuu, että tää on jokseenkin tiettyyn aiheeseen painottunutta? Noh, mihinkäs kissa karvoistaan…

Fantasian sankarinaiset
(Osuuskumman, Robustoksen, Haamun ja Reunan yhteisosasto 6e138)
to 22.10. klo 13.00

Kirjailijat Maria Carole ja J.S. Meresmaa käyvät napakan väittelyn siitä, miten nainen voi olla sankari, mikä tekee naisesta sankarillisen ja onko sellainen mahdollista muualla kuin fantasiassa.

Sateenkaaren kirjo
(Kullervo-lava)
pe 23.10. klo 10.15

Sateenkaarikansaa ei ole valettu yhdestä muotista, mutta kirjallisuus pyrkii usein esittämään HLBTQ-hahmot ongelmalähtöisesti. Miten muuten aihetta voisi käsitellä? Millaisia motiiveja kirjailijoilla on sijoittaa sateenkaarihenkilö tarinaansa? Keskustelemassa Maija Haavisto, Maria Carole, Salla Simukka ja Elias Koskimies.

Maria Carole – Tulen tyttäriä
(Louhi-lava)
su 25.10. klo 13.30

Tulen tyttäriä on itsenäinen fantasiaromaani, joka kertoo viihdyttävän tarinan kolmesta tulisieluista naisesta, jotka hakevat osaansa rakkaudesta ja paikkaansa maailmassa. Tulen tyttäriä antaa empimättä naiselle käteen niin miekan kuin puurokauhan. Haastattelijoina KirjaKallion oppilaat.

Minkälainen on hyvä tyttöhahmo?
(Louhi-lava)
su 25.10. klo 14.00

Nuoret tytöt ovat yhä useammin nuortenkirjojen päähenkilöitä. Minkälainen sitten on hyvä tyttöhahmo? Jyräävätkö ”poikatytöt” ja onko kaikissa naishahmoissa ripaus Peppiä? Keskustelussa mukana kirjailijat Paula Noronen, Maria Carole, Iida Sammalisto sekä toimittaja Maria Petterson, opettaja Vesa Linja-Aho ja kirjailija Eppu Nuotio. Haastattelijoina KirjaKallion oppilaat.

Kengät

Joku totesi, että olennaisin kirjamessuvarustus on kauniit kengät. Ne kun ovat lavalla etualalla. Minut siis voi tunnistaa kukallisista maihareista, jotka täyttävät myös ”olet koko päivän jaloillasi ilman suurta kärsimystä” -tason vaatimukset.

spacer

Arki ja ekoja kertoja

Suomessa on palattu koulunpenkeille ja työpaikoille jo tovi sitten. Maailma pyörii. Sähköposteihin vastataan. Täällä sen sijaan kaikki on vielä pysähdyksissä. Tunnen olevani jokseenkin epäsynkronisoitu. Mutta ihan pian on syyskuu. Oi ihana syyskuu.

Oi autuas arki ja kaikki mitä se tuo tullessaan!

Tyttären 2-vuotissynttärit, hoitotädin lomaltapaluu, rästihommakasan purkamista, opintojen kirjoittamista, kirjoittamista noin ylipäätään ja kirjoittamista sen edestä, että osoittautuisin apurahan arvoiseksi. Uusien (kerrankin ei-kirjoittamiseen-liittyvien) suunnitelmien pystyttämistä. Syys- ja lokakuu tuovat eteeni myös ensimmäisiä kertoja. Ihan Oikeita Kirjailijaesiintymisiä, jollaisiin minulla ei vielä ole ollut tilaisuutta. Aika jännää. Aika kammottavaa, kun pitäisi yrittää näytellä fiksua ja asiasta tietävää!

Olo on kuin monina vuosina koulun alkaessa. Kaikkea uutta, innostavaa ja vähän pelottavaakin. Vaikka tiedän, että arki iskee nopeasti, nyt energiataso on melko korkealla. Tai siis odottava energiataso. Juuri tämänhetkinen on puolittainen: meillä on ollut käytännössä kolmen viikon ajan vaihtuvia vieraita, ja uhmaikäinen lomailija vie oman osansa.

Olen minä nyt sentään sivukirjallista puuhannut. Kuten esimerkiksi esitteen tekoa Osuuskummalle Helsingin Kirjamessuille. Palaan asiaan sitten, kun ohjelma virallisesti julkistetaan tuossa joskus syyskuussa, mutta sen verran uskallan sanoa, että virallisessakin ohjelmassa on paljon ja kaikkea osuuskummallista.

kummalogi-hkimessut4

Odotan siis Kirjamessuja into pinkeänä. Oikeastaan niiden ainoa huono puoli on vuodenaika. Oikeasti, lokakuussa? Pitääkö ottaa mukaan karvavuorattu sukelluspuku? Villasukkahousut? Loskavaellussaappaat? Niin kiva kuin Suomessa on käydäkin, niin ei sinne kyllä täysjärkinen ihminen lähde lokakuussa.

Joka tapauksessa toivon, että muun duunin ohella saisin Sähkönsinisen kässärin ekan version siihen mennessä valmiiksi. Kyllä se toivo elää. Nyt on kasassa 64 liuskaa… ja arki tulossa. Tuo autuas arki.

spacer