"Elle a deux passions : moutons et dormir." - Ulkosavolainen blogi Ranskasta

Joulunpyhät ovat menneet aika pitkälti neljän seinän sisällä. Pitäähän sitä nyt käyttää tila hyväkseen, kun kerrankin on per nenä enemmän neliöitä kuin Nancyn kämpässä kokonaisuudessaan. Mutta tämäkin hyvä loppuu aikanaan, ja tänä iltana pitäisi suunnata takaisin kaupunkiin.

Uudeksi vuodeksi minua neuvoteltiin laskettelemaan Vosgeeseille. "Jee."
Siellä nyt ei kuitenkaan olla missään Alpeilla, eli laskettelemisen lisäksi ei ole mitään muuta tekemistä. Ja minun prakaava selkäni ei varmasti tervehdy muutamassa päivässä sellaiseen kuntoon, että uskaltautuisin suksille... sikäli kun edes moisesta aktiviteetista sen kummemmin perustaisin. (Kyllä äiti, raahaudun fysioterapeutin pakeille heti kun Kusti polkee laatikkoon todistuksen sairausvakuutuksestani.)

Ehdotin kuitenkin ihan jotain muuta L:lle, ja sain jopa tahtoni läpi. Me siis matkustamme "mukavasti" yöjunassa, ja vietämme uuden vuoden aikoihin pari päivää Béziers:issa. Etelässä siis, lämmintä on ehkä jopa viisi astetta enemmän kuin täällä. Mutta olennaisinta on ilmanvaihdos, Välimeri liplattelee vain 10 kilometrin päässä kaupungista!

Luvassa siis paljon tuulisia ja hiekkaisia kuvia.

Mutta, ennen uutta vuotta, pieni katsaus joulupaketteihin.
Niistä paljastui tänä vuonna mm. kaktuskasveja...

...ja vakaa todiste siitä, että tämän perheen naiset uskovat, jotta poikaraukka kärsii nälästä minun hellässä huomassani. Sain nimittäin kaikkiaan neljä (4) keittokirjaa. Neljäs, bredele -opus ei ole kuvissa, mutta kamera tallensi perunoita ja quinoaa...

...sekä aivan ihanan, paksun Falling Cloudberries -kirjan.
Kirjoittaja, Tessa Kiros, on suomalaisen äidin ja kyproksenkreikkalaisen isän Lontoossa syntynyt vesa, joka on asunut lapsuudessaan Etelä-Afrikassa ja nykyään naimisissa Italiassa. Kirja on kokoelma kotiruokaa kuudelta kulmalta planeettaa, graavilohesta tzatzikiin. Pastalautasia Marimekko-liinoilla. Niin, ja upeita kuvia, myös perhealbumista.

Mmmh, tuosta hyvästä voisi vaikka kutsua naisihmiset meille syömään joku kerta.