Ajelija

Olen ottanut pari päivää loman kannalta, je reissannut rannikkoa edestakaisin.

Ensin, perjantaina tein päivän hyviä töitä, ja vein muutamana puolalaisen la Ciotat -nimiseen kaupunkiin, joka sijaitsee Marseillen lähellä. En nyt sentään pelkästä hyvästä sydämestäni, maksoivat minulle sentään. Opin muuten samalla reissulla, että "ciotat" tarkoittaa puolaksi suunnilleen "hinttiä".

Alkumatkan koetin urheasti edetä merenrantatietä. Upeat näkymät ja tuskainen ajaa, pelkkää hidasta kiemuraa ja ruuhkia. Puolimatkasta kärsivällisyyteni petti, ja siirryin moottoritielle. Siinä vaiheessa oli edetty 65 kilometriä. Kahdessa tunnissa.

Pienen rannalla vietetyn hetken jälkeen lähdin illan jo pimetessä ajelemaan takaisin. Pienet maantiet olivat tyhjiä ja yllättävän nopeita, ajelin näppituntumalla ilman kunnollista karttaa, veikkailin, että "jos en ole ylittänyt moottoritietä en voi olla liian pohjoisessa. Toisaalta, en ole myöskään vielä tipahtanut mereen, joten en ole liian etelässäkään."

Nappasin kyytiin kaksi liftaria, ensin naisihmisen ja myöhemmin nuoren miehen. Päivän kuumuus oli kadonnut, ja taivaalla möllötti punainen täysikuu.

Eilen kokeilin rantaa, pilvisellä säällä tietenkin, tuurini mukaan. Kussen unkarilainen kaverini soitti ja kysyi, haluanko lähteä seuraksi pistäytymään Italian puolella, San Remon lähettyvillä. Etsiessään sopivaa laivaa jolla työskennellä, tyyppi ajaa tällä hetkellä työkseen jakeluja loistojahdeille, lähinnä tällä seudulla, mutta kutsu saattaa käydä ihan yhtäkkiä esim. Napoliin tai Korsikalle. On ihmisiä jotka eivät ole kriisistä kuullutkaan. Eilen vuorossa oli tämä pikkuvenhe.

Pikainen menopaluu San Remoon oli täynnä tunneleita, vuorten rinteillä roikkuvia kyliä ja kasvihuoneita. Kuvia ei ole, sillä kamerani on kuollut. Toivon, että tokenee pattereiden latauksella, mutta ei siitä vanhuksesta tiedä...

Ei palautteita vielä
Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!