"Elle a deux passions : moutons et dormir." - Ulkosavolainen blogi Ranskasta

Telerama-festivaali tuo joka tammikuussa kankaalle uusintanäytöksenä erän edellisvuoden parhaita leffoja, yleensä vielä varsin edukkaaseen kolmen euron hintaan. Oiva tilaisuus paikata väliin jääneitä, tai katsoa uudestaan ihastukset.

Eilisiltana raahauduimme katsomaan viimeisimmän Woody Allenin elokuvan, Vicky Cristina Barcelona. Tarkoitus oli käydä jo aiemminkin, mutta viime vuonna se pyöri lähiteatterissamme, jossa kaikki elokuvat ovat epäloogisesti dubattuja. Jooeikiitos.

Mutta, onneksi tällä kertaa onnistui. Parhaan komedian Golden Globe osui kohdalleen, elokuva on oiva. Tiivistetysti se kertoo kahdesta amerikkalaisesta ystävyksestä, jotka lähtevät kesäksi Barcelonaan ja rakastuvat samaan mieheen.
Aistien juhlaa: katalonialaista kitaramusiikkia, maailaismaisemia, Barcelonaa ja Gaudia... Pääosien Scarlett Johansson ja britti Rebecca Hall olivat viehkeitä kuten aina, ja minä kuolasin Scarlettin täydellisiä farkkuja. Potin vei silti, kuten usein, Pénelope Cruz sekopäisenä ex-vaimona. Puolilaittamattomana, kuin Volverissa, ja silti niin upea. Hei, mullekin osa Pénelopen geeneistä!

Mielenkiintoisesta miesäänellä "luetusta" kerronnasta myös ehdoton plussa. Tarinankerronta, tai oikeammin aikajana, saa myös leffan ainoa miinuksen. Tytöt ovat Barcelonassa kaksi kuukautta, silti tarinan kuljetuksen myötä tuntuu, kuin aikaa kuluisi useampi kuukausi... mutta turha pieneen epäloogisuuteen lienee tarttua.

Vaan kuka saa kenet?
Noh, jos haluaa valmiiksipureskellun purukumilopun, kannattaa mennä katsomaan jotain muuta kuin Woody Allenia...

Telerama-festareilla luvassa tällä ja ensi viikolla vielä ainakin Cannes-voittaja Entre les murs ja ihastuttavaksi osoittautunut Into the Wild. Kulutamma leffateatterin penkkejä.

---

Päivän elokuvaesittelyn jälkeen jatketaan samalla teemalla. Idhren esitteli taannoin dvd-hyllynsä sisältöä, ja minä olen nyt paha paha ideavaras.

Itse tosin pystyn yleensä melko hyvin välttelemään dvd-alehyllyjä. Tällä viikolla kävi kuitenkin flaksi, FNACin reisulla alehyllyssä pojotti jo pitkään hankintalistalla ollut Lord of War. Minä tunnustaudun Nicolas Gage -faniksi. Miehen monen säläelokuvan keskellä Lord of War on loistoteos.

Blood Diamond kuuluu myös sarjaan "maailman vääryyksiä sormella osoittavat elokuvat", ja rikkoi viimeistään kuvan Leonardo DiCapriosta ikuisena Titanic-miehenä (Gangs of New York yritti jo, mutta oli vähän liian verinen miellyttääkseen minua). Sehän on ihan oikeasti mielenkiintoinen näyttelijä!

Mitäs muuta meillä on..? L:n tuomisina kaikennäköistä kasikyt-legendaa, muunmuassa Paluu tulevaisuuteen ja Indiana Jones -boksit. (Niin ja ne Buffy Vampyyrintappajat, joita se ei varmasti kysyttäessä tunnusta omikseen...) Greasen mustaan nahkaan puettu special edition on sentään ihan minun.

Omista sekalaisista lemppareista löytyy myös ihastuttava Hyacinth Bucket, Kwai-joen silta ja Aladdin. Yleinen linja on..?

Almodovaria voisi olla enemmänkin, tällä hetkellä hyllyssä pitävät sijaansa ainoastaan Volver ja Kaikki äidistäni. Jälkimmäisestä muuten löytyy yksi ehdottomista leffamusiikkilemppareistani, Ismael Lô:n Tajabone.

Ja näyttää tuolla hurjassa kokoelmassa olevan jotain muutakin... Löytyykö yhtäläisyyksiä kenenkään lukijani dvd-kokoelmaan?