"Elle a deux passions : moutons et dormir." - Ulkosavolainen blogi Ranskasta

27.7. klo. 23:31

Katsotaas miten tän mun tietokonevanhuksen akku kestää, jos vaikka saisi vähän aikaan blogipostausta kun on vielä tuoreessa muistissa.

Kirjoitan tätä (ihan koneelle toki, ei täällä mitään nettiä oo) punaisessa teltassa. Sain sen ihme kyllä suunnilleen kasaan, pumppasin patjan, viritin punaisen lakanan... ja kohta voi ruveta nukkumaan. Korvatulppien kanssa. N7, eli Cannes-Nizza -maantie menee ihan leirintäalueen vierestä. Mutta, toisaalta, tien toisella puolella on sitten ranta.

Meri ja ranta.

Tovi kului ennen kuin tähän saakka päästiin.

Nukuin onnettomasti eilisyön. Itseasiassa en juuri ollenkaan. Mitenniin stressikimppu? Siitä huolimatta lähdin melkoisen virkeänä ja luotavaisena uhmaamaan moottoritietä, Nancysta, klo 7:30. Ajelin Lyoniin asti yksin, ja nappasin sieltä mukaan yhden rastapäisen algerialaissyntyisen baarimikon ja yhden sairaanhoitajan. Montelimarista mukaan kuvioihin astui yksi laulaja. Mégane oli varsin täynnä.

Aix-en-Provence antoi vinkkiä siitä, että etelässä ollaan. Auton avoimista ikkunoista kuului paitsi moottorin hurina, myös kaskaiden sitkeä sirkutus. Eikä se loppunut siinäkään vaiheessa, kun hikinen ja jo melkoisen uupunut ulkosavolainen istahti puoleksi tunniksi kahvilan terassille juomaan limonaadia Fifin kanssa. Lyhykäisen tapaamisen uusimme varmaan joskus paremmalla ajalla. Sairaanhoitaja jäi Aixiin, ja tilalle kuumaan Méganeen istahti Aude, töitä etsimässä Siniseltä Rannikolta hänkin.

Aix - Cannes -väli oli lyhyempi kuin oletin, mutta tuska alkoi vasta kun selvittiin kaupunkiin saakka. En ole ihan äkkiä joutunut ajamaan niin tukkoisessa pikkukaupungissa. Ensihuomio Cannesista: Ei muuten ainakaan asuta keskustassa. Rämmin melkein tunnin läpi Cannesista Antibesiin, löysin havittelemani leirintäalueen... josta minulle vastattiin: "Ei me voida mitään tollasta pidempiaikasta majotusta järjestää. Ei semmoista varmaan kukaan. Mutta kokeile paikasta X."

Tässä vaiheessa olin väsynyt, hyvin hikinen ja lähes epätoivoinen.

Mutta kokeilin paikasta X. Ja huolivat minut alueelle. Enkä ole edes ainoa epämääräinen ulkomaalainen töitä tekemässä tai etsimässä. Taistelin teltan pystyyn. Soitin Loulle. Kävin huljuttamassa varpaita (kylmässä) Välimeressä. Join yhden oluen leirintäalueen baarissa omistajapariskunnan kanssa keskustellen. Kävin suihkussa.

Kunhan vielä nukun yhden ihan oikean yön, huominen näyttää varmasti paremmalta.

30. 07. klo 13:02

Jossakin kahvilassa, internetpaikka lunastettu yhden oluen avulla. Täällä on ihan käsittämättömän kuuma, joten olen kahden päivän aikana oppinut arvostamaan ilmastointia.

Ei vielä töitä, mutta kävin juuri äsken haastattelussa, joka olisi voinut olla koominen, jos kyse ei olisi minun töistäni. Neljän tähden hotelli, melkoisen maaseudulla. "Minä etsin jotakuta jolla olisi enemmän kokemusta luksushotelleista, mutta syyskuussa voisi olla osa-aikainen siivoojan paikka vapaana." Kiitos joo. Syyskuussa. Osa-aikainen. Siivooja.

Siivoamisessa ei sinänsä mitään vikaa ole, mutta onhan se vähän koomista ehdottaa moista, kun minä hain reseptionnistin paikkaa. Noh, jollakin leirintäalueella hakevat kanssa vastaanottajaihmistä, ainakin mulla on kokemusta sopivalta alueelta. Soitan, kunhan ruokatuntiaika on ohi. Ranskassa ei kannata yrittää tehdä mitään kahdentoista ja kahden välillä.

Niin, leirintäalue on valtaisan symppis. Sitä tietä lukuunottamatta. Meri 300 metrin päässä. Saniteettitilat muistuttavat minua asuntola-ajoista, ja olen jos tehnyt tuttavuutta yhden etelä-afrikkalaien ja yhden unkarilaisen kanssa. Molemmat ovat jokseenkin samassa tilanteessa kuin minä, kausityöläisiä quoi. Elämä neljässä neliössä, keittiö pahvilaatikossa...

Tapaan siis ihmisiä, saan hyviä vinkkejä, ihan ilmaiseksi. Vaikka mitään ei ole vielä löytynyt, yleisinhimillinen solidaarisuus toimii.