"Elle a deux passions : moutons et dormir." - Ulkosavolainen blogi Ranskasta

Koko viikonloppu (ja ok alkuviikko) on mennyt vähän koomassa.
Vapaaehtoisessa sellaisessa, joskus on ihan hyvä vain olla ja levätä. En edes tiennyt Air Francen koneen tipahtamisesta Atlanttiin ennen kuin tänään kun koneen aukaisin. Hrr.

Tänään sain viimein aikaiseksi aloittaa Kadonneen Numeron Metsästyksen. Odoteltuani puhelimassa tovin kuunnellen taustalta kuuluvaa "another one bites the dustia" madame Verotoimisto viimein ilmoitti että lähettävät sopivan lapun minulle. Ei voinut sitäkään helpoksi tehdä ja kertoa numeroa puhelimessa? Mutta olkoot.

Tänä aamuna, lojuessani sängyllä jossain unen ja valveen välimaastossa, tajuntaani jymähti eräs Little Britain:n lempparisketseistäni. Olenkin hihitellyt sille tässä koko aamupäivän, ja onhan Froggy-Lettyn syntymäpäivä jaettava toki lukijoidenkin kanssa...

;
Olen tässä ihmetellyt kohua Salattujen elämien kauden "liian rajusta lopetusjaksosta". Kauhistelijoiden perusteena on "Miksi tällaista näytetään kun lapsetkin katsovat".
Noh, voi herranjesta, saanko esittää vastakysymyksen: "Miksi ihmeessä annatte lastenne katsoa niin uskomatonta sontaa kuin Salatut elämät on, ja vielä ilman valvontaa?" Jos kerran ollaan huolissaan, niin telkkarissa on nappi josta sen saa kiinni.
Ugh.