"Elle a deux passions : moutons et dormir."

Elsassissa.
Vielä tällä hetkellä Strasbourgissa, tänä iltana suunta susirajalle, intterwebin ja sivistyksen tavoitamattomiin.

SNCF, Ranskan VR, näytti tulomatkalla parhaan puolensa.
Voihan [insert sopiva kirosana].

Luvassa piti olla 12 tuntia yöjunaa, ahtaassa ja heiluvassa makuuvaunussa.

Todellisuus iski minun, ja monen muun matkustajan silmiin lähtölaiturilla:
joku juna pohjoisen suunnasta ei ollut koskaan saapunut, ja makuuvaunuja ei siis ollut tarpeeksi. Ei myöskään "köyhille tarkoitettuja" vaunuja, joiden mukavuus on luokkaa "istuimen selkänoja kallistuu".

Ihan tavallinen junanvaunu, ei toivettakaan jalkojen oikaisemisesta tai kallistuvista selkänojista. Lisäksi 12 tuntia muuttui jonkin pysähdyksen myötä kolmeksitoista. Perille päästyäni olin huonosti nukkunut, jokainen selän ja jalkojen lihas jumissa ja suoraan sanoen vittuuntunut. Kakkosluokan makuuvaunukin on kuuden hengen koppi, mutta siinä sentää saa oiottua raajansa ja nukuttua vaaka-asennossa jos seuraan ei osu moottorisahakuorsaajaa.

Tarvittiin joulumarkkinat, olutta ja tarte flambée ennenkuin fiilis piristyi.
Nyt vain on kauhia väsymys, joku saattaa aika tehokkaasti torkkua auton takapenkillä.

Palaan linjoille kuvien kera joskus joulun jälkeen.