"Elle a deux passions : moutons et dormir."

Hellekehuntani oli aikaista.
Nyt sit sataa. Hyvä tekosyy linnoittautua sisätiloihin katsomaan leffoja ja syömään liikaa. Tai ihastumaan siitä kuinka hyvä maa tämä onkaan: jääkaapin pohjalta saattaa löytyä unohtunut olutpullo, jonka voi korkata ja sitten ruveta kirjoittamaan blogiasiaa.

Minun piti kirjoittaa Ihan Jostakin Muusta, mutta Muu saa nyt jäädä huomiseen, tänään metabloggaan. Metabloggausta inhoavat voivat hypätä suoraan seuraavaan tekstiin.

Niin, lueskelin pitkästä aikaa Koti kanaalin varrella -blogia. (Tarja, kyllä mää sua luen yleensä useamminkin, mutta täälläkin on oltu pääsiäiskoomassa.) Silmiini osuivat nämä kaksi kirjoitusta moku-kriitikoista. Moku oli outo sana, mutta selvisi "monikulttuurisuudeksi".

Sinänsä itse aiheeseen mitään lisäämättä, hakkasin päätäni seinään, tai ainakin sohvan selkänojaan kommentteja lukiessani. Muotiblogien kommenttilaatikoista saa lukea mitä eriskummallisempaa scheissea, mutta monikulttuurisuusasiaan kommentoivien kuvittelisi olevan edes suhteellisen aikuisia. Kuvittelisi. "The more I see of the world, the more am I dissatisfied with it; and every day confirms my belief of the inconsistency of all human characters, and of the little dependence that can be placed on the appearance of merit or sense", sanoisi Elisabeth Bennet.

Miten kukaan itseään fiksuksi kutsuva ihminen voi luulla asiansa menevän perille, kun kommentin aloittaa henkilöönmenevällä loukkauksella? Minulta olisi varmaankin ollut tarpeetonta odottaa minkäänlaista asiallista vastausta, jos kommentin sisältö olisi ollut:
"Kotirouvana voi tietysti makailla ja viettää suojattua elämää mutta kun homma nyt on menossa päin helvettiä Euroopassa niin joudut jossain vaiheessa valitsemaan puolesi." tai
"Naurattaa naisissa tämä piirre: Hankitaan rikas mies, pissi nousee päähän ja kuvittelee kuuluvansa parempaan kastiin, mutta mitä itse on tehnyt sen vaurauden eteen? ei mitään."

Oikeasti, millä tavalla (oletetusti) rikas mies liittyy monikulttuurisuusaiheeseen? Mistä ihmeestä näitä argumentointikyvyttömiä kommentoijia oikein sikiää? Mikä saa periaatteessa luku- ja kirjoitustaitoisen henkilön vaipumaan apinatasolle heti, kun ei olla samaa mieltä tekstin sisällön kanssa?

Ovatko nämä kommentoijat niitä samoja ihmisiä, jotka huutelevat puolihävyttömyyksiä ohikulkeville naisille? Ainakin logiikka on lähes yhtä toimivaa:
"Jos mä sanon että sullon hyvä perse, sä hyppäät heti mun sänkyyn." vs. "Jos mä haukun sut, sä tajuut paremmin et mä oon eri mieltä."

Hmm, kuka ryhtyisi antamaan "Näin nettikommentoit kunnolla" -kursseja? Minun kanssani saa olla eri mieltä. Moni muukin bloggaaja ottaa vastaan omasta mielipiteestään eriäviä kommentteja. Mutta, oi hyvät ihmiset, tajutkaa, että loukkauksilla ei pääse asiassa yhtään mihinkään ja kaikenlaiset kateuskortit ovat vallan hyödyttömiä. Itse asiasta puhuminen on paljon tehokkaampaa.