Lapsuuden lempikirjoja

Kun näin oman armaan kirjahyllyn kohdilla ollaan, takaraivossa on jo pidemmän aikaa pyörinyt ajatus lapsuuden ja nuoruuden lempparikirjojen esittelemisestä. Eivätpähän unohdu itseltäkään.

F.H. Burnettin Pikku Prinsessan toi äiti kotiin kirpputorilta joskus kun minä olin vähän toisellakymmentä, enkä vielä tutustunut vanhojen tyttöromaanien ihmeelliseen maailmaan. Sen jälkeen kirja onkin tullut luettua vähintään kerran vuodessa, eli jos sanoisin että osaan ulkoa, en edes kovin valehtelisi. Pikku prinsessa on yksi niitä harvoja sidottuja suomenkielisiä, jotka olen mukanani Ranskaan raahannut. Se nyt vaan on niin... söpö.
Älkääkä tulko mulle jostain korkkiruuvikiharaisesta Shirley Templesta!


Anni Swanin kootuista kertomuksista olen lukenut kaikki, vaikka omasta hyllystä löytyykin vain sarjan viimeinen, Arnellin perhe. (Ja sekin kärsineenä versiona, olen joskus askarrellut uuden kannen pienine sormineni.) Kertomukset pitää tietenkin lukea järjestyksessä! ;) Kirjoissa viehätti ajankuva, tietynlainen kuplassa eläminen. Ne voisivat olla Rudolf Koivun tai Martta Vendelinin kuvittamia. Heinän tuoksua, kuumia kesiä, nuoria sankareita ja sankarittaria jotka nousevat vaikeuksien kautta voittoon. Ei hiiskaustakaan sodasta tai yhteiskunnallisista asioista. Vain iso, hieman naftaliinin hajuinen kupla.

Eleanor Estesin Lintumiehen perhe on sekin lahjaksi saatu. Kansikuva ja nimi eivät houkutelleet lukemaan, mutta sittemmin kissanpennut, koira ja heinäsirkat veivät pikkuisen lukijan sydämen. Kirja kertoo lintututkijan perheestä, joka lähtee yhdistetylle työ- ja lomamatkalle pienelle saarelle. Autolla ajetaan "jopa 50 km/h", heinäsirkat katoavat mystisesti ja perheen kissat tarkastelevat elämänmenoa omalta kantiltaan. Vallan ihastuttava opus on hän.

Uolevi Nojonen on kirjoittanut niin alakouluikäiselle kuin hieman vanhemmallekin yleisölle. Vaikka Vilkku-kirjat ovatkin pienemmille, useimmat tuotannon alkupään romaaneista uppoavat paremmin vasta teini-iän kynnyksellä. Itse tiedänkin kirjailijaan tutustuneeni kuudennella luokalla. Yläasteella tein jopa Nojosesta kirjailijakansion.

Mikä sitten ihastutti? Kieli varmastikin, Nojosella on varsin helposti tunnistettava kirjoitustyyli. Ehkä myös se tietty "eksoottisuus", jota 21. vuosituhannen koululainen näki 70-luvun lukiolaisten seikkailuissa. Ja tietenkin se, että hahmoihin, kouludemokratiaan ja itsenäistymisyrityksiin, oli siinä iässä vallan helppoa samaistua.

Suosittelenkin lykkäämään rippikouluikäisen käsien väliin esimerkiksi Matalat aidat tai Askeetti ei saa komplekseja, noin niinkuin näiden twilightien sijaan.

Kai noita muitakin oli, tässä pieni otos nuoren Stazzyn kirjahyllystä. Huomasin muuten eilen, että muutkin ulkosavolaiset osaavat jo lukea.

Mitkä kirjat ovat sinun lapsuuttasi tahi nuoruuttasi merkinneet?

  • Ginger
    Kommentti Lähettäjä: Ginger
    18/06/2009 @ 17:59

    Askeetti ei saa komplekseja! En muista kirjasta kuin nimen ja sen, että se oli jotenkin ihan ässä! Ens Suomi-reissulla nuortenkirja-osaston kautta, ei muu auta.

    Juhannusta sinne, samoin tein!
    G

  • Sanna
    Kommentti Lähettäjä: Sanna
    18/06/2009 @ 18:06

    Voi miten ihana aihe! Saakohan tätä kopsata?

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    18/06/2009 @ 18:07

    Ginger;
    ihana että jollakin muullakin on kokemusta 70-luvun nuorisokirjallisuudesta.

    Sanna,
    tietenkin saa. Ei mulla ole mitään ideayksinoikeutta. :P

  • Maria M.
    Kommentti Lähettäjä: Maria M.
    18/06/2009 @ 18:40

    Hmm, mitähän olen lukenut pienenä.. Ainakin Muumi-kirjoja ja -sarjakuvia! Muutaman Viisikon, ison kasan Neiti Etsiviä. Harry Potterit oli jo vähän nuoruuden puolella, varhaissellaiseen mahtui iso kasa Sweet Valley High -kirjoja. Star Wars -universumiin sijoittuvia scifitekeleitä ahmin myös ison nipun.

    Lisäksi lapsuuteeni kuului kiinteästi erilaisia tietokirjoja, lapsille suunnattuja tietysti. Oli kirjoja muinaisesta Egyptistä, Suuri Myyttikirja (juuri näin jokainen lapsi pitäisi perehdyttää uskontokritiikkiin: näyttämällä, mihin kaikkeen muuhun ihmiset uskovat, ja miten samanlaisia tarinat lopulta saattavat olla), valtameristä, eläimistä, tulivuorista, dinosauruksista, Afrikan savanneista…

    Mitähän muuta… No jotai eläinsatukirjojakin kyllä oli, ja Suuri Prinsessakirja :P

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    18/06/2009 @ 18:48

    Ihihihi.
    Jotain paras: Suuri prinsessakirja.

    Sweet Walley Highta minäkin luin, mutta se ei sentään päässyt vaikuttavimpien kirjojen listalle ;P

  • Ansku
    Kommentti Lähettäjä: Ansku
    18/06/2009 @ 20:33

    Anni Swanin kirjat olivat ihania!! Saakohan niitä vielä jostain kirjakaupasta, divareihin en taida ihan heti päästä…

    Tammen Kultaiset Kirjat, Pekka Töpöhännät, Neiti Etsivät ja noin 12-vuotiaasta alkaen Stephen Kingit. Pienellä paikkakunnalla ei ollut muuta viihdettä kuin kirjasto, onneksi!

  • Luuseri Luzernista
    Kommentti Lähettäjä: Luuseri Luzernista
    18/06/2009 @ 22:26

    Lapsuudesta ei tule mieleen muuta kuin Pekka Töpöhäntä ja Peppi.

    Nuoruus meni dekkkreita lukiessa, mielellään joitain ikivanhoja divarista, vaikka Cardbyn & pojan klassikkoseikkailuja. Faija niitä toi, minä luin kaikki.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    21/06/2009 @ 11:21

    Pekka Töpöhäntöjä kyllä luki itse kukin. Pupu Tupunaa myös :)

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!