"Elle a deux passions : moutons et dormir."

Täällä eletään pitkää viikonloppua, perjantai oli pyhäpäivä. Toukokuussa on muutenkin useampi ylimääräinen pyhä, joten tätä kuuta ei suotta kutsuta "työläisten ja koululaisten lempikuukaudeksi". Parhaimmillaan saattaa olla kuusikin päivää vähemmän töitä kuin normaalikuukaudessa. Nimittäin silloin, kun pyhät osuvat esim. torstaille tai tiistaille, monet "siltailevat" välipäivän.

Lauantainen kävelyretki Pepinière -puistoon ja Place Stanille osoitti, että myös turistit ovat intoutuneet pitkästä viikonlopusta ja kaivautuneet ulos luolistaan. Kameroita näkyi enemmän kuin japanilaisessa turistibussissa. Me otimme rauhallisesti kuin kaiken jo nähneet kaupunkilaiset ("Tää on niiiin wanha juttu, tämänhän näkee joka päivä.") ja söimme banana splitit Oopperan nurkalla.

Eilisiltana musiikkihäirikkönaapurimme häiriköi taas. En ihan ymmärrä miten ihminen kykenee olemaan omassa asunnossaan kun täälläkin tuntuu jo siltä, kuin asuisi yökerhon yläkerrassa. Olin jokus puolenyön maissa menossa sanomaan asiasta, ehdin juuri käytävään kun paikalle tuli vieraita ja jäin uteliaana ihisenä salakuuntelemaan (alhaalta ei siis näe meidän ovemme eteen, joskin minä kuulen kaiken, jopa hänen ulko-ovensa läpi). Keskustelun alussa naisääni kiekaisi "Je vais deménager!", "Minä muutan pian!"

Jäin sormet ristissä toivomaan, että ääni kuului naapurillemme.

Itsekin pitäisi etsiä netistä joku tyyppikirje asunnon irtisanomiseksi. Meillä ei nimittäin ole varma tietoa siitä, jäämmekö tänne vai siirrymmekö johonkin muualle päin (Ranskaa/Eurooppaa) ensi syksynä, ja kämpässä on miellyttävä kolmen kuukauden irtisanomisaika. Eli jos meinataan elokuun lopussa muuttaa, kämppä on irtisanottava tämän kuun loppuun mennessä.

Odotan innolla taas tulevaa muuttostressiä, tavaroiden pakkaamista ja paperihommia. Minä en näköjään kykene asettumaan mihinkään vuotta pidemmäksi aikaa. *Huoh*