Liikenteessä

Welcome to Côte d'Azur.

Täällä on ihan käsittämätön liikenne. Kuuden ja seitsemän välillä illalla, kun ihmiset lähtevät pois rannalta, ei auton kanssa kannata yrittääkään sekaan. Toissapäivänä kulutin 25 minuuttia alle 10 kilometrin matkaan. "Kävellen olisin jo perillä."

Sama liikenne aiheuttaa myös otsonipiikkejä (?). Tasaisin väliajoin pääväylien nopeutta rajoiteteen kolmeenkymppiin... ja keskinopeus säilyy kuudessakympissä. Egoismi on kiva asia. Skootteri vielä kivempi, sillä pääsee luikertelemaan seisovien jonojen välistä.

Bussit eivät ole käytännössä milloinkaan aikataulussa, joten jos onnikka saapuu kymmenen minuuttia myöhässä, matkustaja voi olettaa olevansa onnekas. On muuten melkoisen käsittämätöntä, että ihmiset haluvat seistä autojonoissa, kun julkinen liikenne toimii (niitä myöhästelemisiä lukuunottamatta) ja on halpaa. Euron tiketti on voimassa yhtiöstä riippuen 2h30 tai 3h, kunhan muistaa pyytää vaihto-oikeuden. Ja sillä eurolla pääsee täältä Nizzaan tai lentokentälle saakka... jos haluaa uhmata RN7:n ruuhkia.

Auringon alla ei ruskettumista voi välttää, ainakaan jos sitä myöhässä olevaa bussia odottaessa ei ole varjopaikkaa. Tosin, minä olen ruskettunut oudosti. Käsivarsista, kasvoista ja jalkapöydistä. Sääret ovat valkoiset kanankoivet.

Mitäs muuta tänne kuuluu?
Ainiin, kävin päivänä eräänä jättämässä CV:ni yhteen Cannesin loistohotelleista. Siinä aulassa ihmetellessäni yksi miesihminen pyöritteli tympiintyneen näköisenä käsissään 500 euron seteliä. Kyllä, nollia on ihan oikea määrä. Teki mieleni todeta, jotta: "Jos monsieur ei tiedä mitä setelillään tekisi, minä kyllä voin antaa sille hyvän kodin."

Olisikohan toiminut?

Ei palautteita vielä
Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!