"Elle a deux passions : moutons et dormir." - Ulkosavolainen blogi Ranskasta

Huh! Onpas mukava olla kotona! Ajaminen ei kuulu ihan mun lempihommiin, mutta varsin ehjinä selvittiin viikonlopusta. Ja viikonlopun loppusaldo oli kaikinpuolin varsin positiivinen. Pitäisi siis kertoa kaikenlaista (kuten Pienet Eläimet taisivat edellisessä postikorttipostauksessaan vihjaistakin). Eli pidemmittä jaaritteluitta asiaan:

U2:n konsertti oli upea. Kaikinpuolin rahan arvoinen. Sain liput aika viime tingassa ja vahingossa, joten paikkamme olivat melkoisen korkealla hattuhyllyllä, mutta se ei paljoa intoa vähentänyt. Stade de France oli täpötäynnä porukkaa, ja konsertti upea sekä musikaalisesti, että shown puolesta. Kannatti lähteä.

Ei harmittanut edes siinä vaiheessa, kun konsertin jälkeen meni 35 minuuttia, että selvittiin ihmismassassa muutaman sadan metrin matka metroasemalle ja sitten matkustettiin sillipurkissa takaisin majapaikkaan.

Muuten Pariisiin kuului satunnaista hortoilua, primitiivikulttuurien museo ja tietenkin jokaisen pariisinreissun pakollinen kohde: Ben & Jerry's:n jäätelöputiikki. Uteliaille kerrottakoon, että se sijaitsee kaupungintalon, Hotel de Ville:n kulmilla, rue de Rivolilla.

Niin, ja koska emme saaneet väentungoksesta ja sillipurkkimetroilusta tarpeeksemme, päätimme mennä eilen, Ranskan kansallispäivänä samaan paikkaan kuin noin 700 000 muuta ihmistä. Luitte oikein, seitsemänsataatuhatta. Eli pällistelemään Eiffel-tornin juurelle kansallispäivän ilotulitusta.

Tällä kertaa ilotulitusshown aiheena oli Rautarouvan 120-vuotissyntymäpäivä. Huimaavan hieno oli sekin: torniin heijastettiin valoshow, joka mm. yhdessä vaiheessa aiheutti optisen harhan kääntyilevästä tornista. Aiheet seurasivat niitä vuosia jotka Eiffel-torni on nähnyt, radioantennien asennuksesta ja sodan paukkeesta hippivuosien psykedeelisiin kukkiin ja vuosituhannenvaihteen kimallukseen.

Noh, ei tietenkään niin täydellistä viikonloppua, etteikö jotain vähän vähemmän kivaakin. Kotimatkalle lähtiessä totesimme, että joku oli bongannut useammaksi päiväksi "hylätyn" Méganen, ja rikkonut takasivuikkunan pienemmän lasin. Olivat jopa päässeet sisään autoon ja penkoneet hansikaslokeron. Löysivät auton ohjekirjan, roskapussin, kynän ja cd-levyn. Edes viimeistä ei varastettu, joten melkoisen vähällä päästiin. Pitää nyt soittaa aamusella vakuutusyhtiöön ja laitattaa pahvin tilalle ihan oikeaa lasia. Oikeasti, kuvittelivatko ne, että joku olisi niin idiootti, että parkkeeraisi auton moneksi päiväksi Pariisin esikaupunkiin ja jättäisi jonkin navigaattorin hansikaslokeroon?

*Hengähdys kaiken selostamisen keskellä*

Sitten se viikonlopun olennaisin uutinen: Tämä pariskunta pakkaa syksyllä kolme pientä eläintä, sängyn, kirjahyllyn ja muun omaisuutensa pakettiautoon, ja muuttaa etelään. Suuntana Cannes. Välimeri, outo aksentti, aurinkoa ja kalliit vuokrat. Voitte siis olettaa, että Lou onnistui kelvollisesti taannoisessa haastattelussaan, ja haluttu opiskelupaikka irtosi. Minä kilttinä vaimokkeena lähden toki mukaan. Vaikka mikäpä työtöntä pohjoisen sateissa pitäisi?

Alors, soleil c'est pour qui? C'est pour Bibi!