Meni

Joulu:
Ruokaa, osin oikein hyvääkin.
Maailman painavin museokirja lahjapaketissa.
Sukua, ja halu paeta. Onneksi emme viipyneet pitkään.
26 tuntia kipristyneenä epämukaville junanpenkeille, osin SNCF:n, osin oman nuukuuden takia. Ensi kerralla lennän... tai ainakin vaadin kirjallisen lupauksen makuuvaunupaikasta.

Vaan Strasbourgiin saapuminen on aina yhtä kiehtovaa. Mihinkään muuhun ranskalaiskaupunkiin en saavu kuin kotiin. Strassissa jokin aina muistuttaa mukavista illoista ja satunnaisesti jopa aurinkoisista päivistä. Strasbourg on myös Ranskan joulukaupunki, ja paikkana yhdelle Euroopan laajimmista joulumarkkinoista. Samaahan se on joka vuosi, mutta joulukoristellut majat ja Katedraali laskevan auringon valossa ovat aina yhtä ihastuttavia.









Nyt sitten takaisin etelän puuterinroosaisessa valossa (just joo, ehkä sitten kunhan pilvet siirtyvät poies), töissä noin neljän tunnin yöunien jälkeen motivaatiota etsimässä. Uutta luomiväriä ja väsyneet silmät. Korkokengät ja kankeat pohkeet.

Sähköpostilaatikko täynnä asioita joiden ymmärtämiseen puolikuntoisena menee aikansa.
Jostain syystä sikainfluenssa ja kuolema eivät kuulu lempiaiheisiini joululoman jälkeen.

Arkeen paluu on aina yhtä rankkaa.

Ei palautteita vielä
Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!