"Elle a deux passions : moutons et dormir."

Kemikaalikimaran tämänpäiväinen kirjoitus muistutti minuakin aiheesta, joka on jo pidempään pyörinyt takaraivossa: heijastimista. Kun minä olin lapsi, heijastimia jaettiin joka kissanristiäisissä, meillä oli ainakin sokosheijastimia, oravaheijastimia ja poliisiheijastin. Niitä kovia ja kolisevia tietysti.

Sitten jossakin vaiheessa tulivat markkinoille pehmoheijastimet, voi miten mukavia käyttää..! Vaikka roikkuva heijastin aina välillä tahtookin tarttua johonkin ja sen myötä kadota.

Sitten muutin Ranskaan ja unohdin koko asian... kunnes sain auton käyttööni ja näkökulman ratin taakse.

Yllättävän yleinen harhaluulo on, ettei kaupungissa katuvalojen alla tarvitse heijastinta, kyllähän ne valot valaisevat. VÄÄRIN! Kaupungissakin on paljon pimeämpiä paikkoja, etenkin kostealla kelillä asfalli syö valon, vastaantulevien autojen lyhdyt häikäisevät, liikennevalot ja kauppojen valokyltit toimivat ylimääräisenä visuaalisena ärsykkeenä. Ja sitäpaitsi huolellisenkin autoilijan huomiokyky on vain rajattu. Heijastimeton jalankulkija pikkusateessa näkyy yhtä hyvin kuin satunnainen roskapönttö kadun varressa. Eli siis vaaratilanteessa liian myöhään.

Tässä maassa heijastimet ovat melkoisen tuntematon käsite, eli siis "näkymättömiä tonttuja" tuuppaa eteen lähes päivittäin. Kun sitten vielä täkäläisen tavan mukaan hypätään eteen pakettiauton takaa tai kävellään punaisia päin, saa olla melekoisen usein sydän kurkussa.

Minä en halua runnella jalankulkijaa Méganella vaikka tonttu kuinka kulkisi punaisia päin.

Pyöräilijöiden keskuudessa sen sijaan on tapahtunut edistystä. Kun reilu vuosi takaperin autoihin määrättiin pakolliseksi turvaliivi, lakiin tuli myös pykälä pyöräilijöille: Liivi on pakollinen taajaman ulkopuolella liikkuvilla. Ihastuttavan moni, niin pyöräilijä kuin skootteristi, on ottanut sen käyttöön myös taajamassa. Ei ehkä kovin äärimmäinen muotiaksesuaari, mutta näkyy.

Käsityötaitoisille sen sijaan on nykyään tarjolla normit täyttäviä heijastinmateriaaleja (esim. 3M Scotchlite™), joista kuvittelisi saavan aikaan vaikka mitä. Mites pari ruusuketta talvitakin hihoihin tai niitti-heijastin-härpäke käsilaukkuun? Heijastintarrat korkokenkien korkoihin ja repun olkaimiin?

Itse tilasin heijastimen Joulupukin paketissa, mutta kommettilaatikkoon saa jättää ehdotuksia ja linkkejä hauskoista heijastimista, tai vaikka esitellä omansa. Ihan nimellisesti haastan heijastimensa esittelemään Heijastuspinnan Marian (mitäs olet blogisi nimen valinnut ;D), MouMoun Jyväskylän pimeydestä ja Mari Koon miedosti marinoituna.

Lue aiheesta myös tämä MTV3 Helmin artikkeli ja muista näkyä, myös katuvalojen alla!

[Kuva: Ronwalf, tällä lisenssillä.]