Oman käden kautta

Täällä Ranskassa on viime aikoina puhuttu paljon työhyvinvoinnista. Tai oikeastaan työpahoinvoinnista. Asia pääsi varsinaisesti otsikoihin silloin, kun esihistoriallisen operaattorin France Télécomin työntekijöistä kahdeskymmenesviides teki itsemurhan. 25. tänä vuonna. Joukkoon mahtuu myös muutama ei-loppuun-asti-saatettu yritys. FT päätti siis lähettää kaikille työntekijöilleen kyselyn stressistä ja tyytyväisyydestä työpaikalla. Väittävät että kahdeksan kymmenestä työntekijästä olisi kyselyyn vastannut, mikä siis lyhyellä matematiikallani tekee vähän päälle 80 000 vastausta 160 kysymykseen.

Konsulttifirman työntekijöiden puolesta toivon, että käytössä on automaaginen ohjelmisto vastausten käsittelemiseen.

Tänä aamuna kuulin radiosta, että toisaallakin on työstressistä johtuva itsemurhaongelma, tosin vähemmän mediatisoitu. Kansallisen Poliisin riveistä päivänsä päättää oman käden kautta noin 35 hnk sadastatuhannesta, kun maanlaajuiset itsemurhaluvut ovat noin 20/100 000. Vielä "hauskempaa" on todeta, että éducation nationale'n (opetusministeriö laajasti käsitettynä, mm. opettajat) työntekijöillä sama luku huitelee 39 paikkeilla.

Poliisit ja opettajat kohtaavat ihan arkipäivässä suuret määrät hukassa olevaa ja väkivaltaista nuorisoa (ja toki vanhempakin), kieli- ja lukutaidottomuutta, kaikkia mahdollisia maahanmuuton ja yleisen syrjäytymisen sivuvaikutuksia. Koko ajan vähennettävin resurssein, toki. Muistan sivusta kauhistelleeni, kun eräs opettajaksi tuoreeltaan valmistunut kaveri kertoi tulevista muutoksista opettajankoulutuksessa. Mm. työharjoittelujen määrää lasketaan rajusti (koska työharjoittelijalle pitää maksaa, opiskelijalle ei). Siinä on kiva kaksikolmosena kohdata lauma kymppivuotiaita ns. "hankalassa kaupungiosassa".

Joskus silloin koulusurmien jälkeen puhuttiin siitä, kuinka Suomessa on kaikki persiillään ja ihmiset ovat masentuneita ja agressiivisia ja kaikki on muualla paremmin. Eiku. Noh, osataan sitä täälläkin. Jos ei kelpaa osoittaa haulikolla omaan päähän, niin sitten uutisoidaan siitä, kuinka 13-vuotias nappasi metsästyshaulikon kotoaan ja uhkasi tappaa opettajansa. Tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä, mutta kieltämättä kävi mielessä ihmetys siitä, miksi kukaan jättää aseita lasten ulottuville... Kaikki 13-vuotiaat eivät ehkä halua opettajiaan ampua, mutta vahinko on äkkiä tapahtunut.

Toisaalta, eivätköhän ne sitten ota vaikka kirveen käyttöön, jos tarve iskee...

  • Maria M.
    Kommentti Lähettäjä: Maria M.
    21/11/2009 @ 23:59

    Mua ahistaaa syvästi jo ajatuskin työelämtä ja sen paineista ;/

    Yhteiskunnassa on jotain vikaa.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    22/11/2009 @ 16:24

    Yhteiskunnassa on aina ollut jotain vikaa: sen ihmiset…

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!