"Elle a deux passions : moutons et dormir."

Meillä ei onneksi ole rähmäkäpäläisiä palloa pelaavia lapsia naapurissa, kuten Stellolla. Tosin, veikkaisin, että minun hermoni kestäisivät moisia paljon paremmin kuin nykyistä alakerran tyttöstä.

Eilisilta meni vähän pitkäksi, sillä päädyin Erasmus-iltamaan, jollaisessa en ole käynyt pariin vuoteen. Heräsin siitä huolimatta tänä aamuna klo 9:43, siinä vaiheessa kun naapuri alkoi kuuntelemaan musiikkia. Ne bassot. Ne bassot. Niistä kun ei pääse eroon edes korvatulpilla. Tulpat auttaisivat jos seinän takana kuunneltaisiin Céline Dionia (tämäkin on kokeiltu), mutta ne eivät auta rakenteita pitkin nousevaan bassonjumputukseen.

Sitä kesti sen 20 minuuttia.
Ilmeisesti ajatteli, että: "Sen yläkerran oudon suomalaisen on jo aikakin herätä". 20 minuuttia, eli juuri sen verran jotta ärsyynnyin ja nousin sängystä. Eikä kannata kuvitella ettei asiasta olisi sanottu. On sanottu, kiltisti ja vähemmän kiltisti, useampaan kertaan. Mutta, ei voi kauhalla ottaa kun on lusikalla annettu.

Kysyin Loulta onko meillä kirvestä.
Ei kuulemma ole.