"Elle a deux passions : moutons et dormir."

Rankkoja tällaiset vappuviikonloput.

Perinteinen vappugrillauksemme ajoittui tänäkin vuonna vasta vapun jälkeen, lauantaille. Lähinnä logistisista syistä, Strasbourgissa kun ei kulje minkäänsortinen julkinen liikenne vappupäivänä. Eli vierailla olisi ollut hankaluuksia liikahdella Hoenheimiin saakka... tosin, loppujen lopulta kaikki vieraat tulivat polkupyörillä, joten olisiko tuo julkisen puute sittenkään ollut kovin rajoittava tekijä?

Perjantaina nautimme hellepäivästä puistossa ja rannalla. Lainaclio toimi mainiona kuljetusvälineenaä ensin Kahden Rannan Puutarhaan (joka siis nimensä mukaisesti sijaitsee Reinen varrella, toinen jalka Saksassa ja toinen Ranskassa) ja sittemmin kaupungin ainoan järventapaisen rantaan. Jardin des deux rives:ssa törmäsin myös ilkeään taikuriin, joka toviksi kutisti minut:

Lauantaina helle vaihtui ukkoskuuroksi ja siinä sitten saikin jännittää tuleeko grillaukssta mitään. Mutta tulihan siitä, ainakin ylensyöntiä. Muutaman tipan viskasi vettä, mutta siitäkin pääsi eroon siirtämällä pöydän kirsikkapuun alle. Kirsikkapuu ja grilli olivat aivan samoja kuin vuosi sitten otetuissa kuvissa, seurueessa ei tällä kertaa puhuttu espanjaa. Yksi bulgaari tosin oli paikalla, että kosmopoliitteja sitä ollaan yhä.

Nyt sitten odottelen kärsivällisesti. Sitä, että promillet verestä tippuisivat nollan tuntumaan, jotta viitsisi lähteä ajelemaan Lutzia kohden. Clio pitää viedä kotiin.