Erävoitto ruuville ja arvonnan voittaja

Kah, joko sitä ollaan keskiviikossa?

Mutta aluksi päivän tarina. Omistan tämän kirjoituksen Postiblogin Marille. Allaolevien kuvien myötä ymmärrätte miksi. Nuohan ovat suorastaan postinkantajan märkä uni.

Tämä harmaa ja ruma rivistö on esiaikainen postilaatikosto. Kyllä, valitettavasti vieläkin käytössä. Muutamassa ovessa on jopa nimi ymmärrettävästi kirjoitettuna. Meitin kohdalle osui ylärivin toinen ovi oikealta.

Leveyttä noin 15 senttiä, syvyyttä ehkä 13 ja korkeutta varmaan 25. Tuohon ei paljoa Hesaria jaeta... taitavat jäädä pienempienkin lehtien tilaukset tältä vuodelta väliin.

Joka tapauksessa, edellinen vuokralainen lähti postilaatikon avain muassaan, joten monsieur ja madame Vuokranantaja lupailivat, että "hankitaan joku lukkomies vaihtamaan lukko tai jotain". Minulla kuitenkin oli sellainen pieni tunne takaraivossa, että jos jätän asian hoitamisen ihan vain kyseisten ihmisten haltuun, elän kuukauden ilman postilaatikkoa. Ulkosavolainen nikkaroija siis osti lukon ja "monitoimityökalun" (semmoisen järeän Sveitsin armeijan linkkarin tyyppisen härpäkkeen). Irroitin oven saranoiltaan. Siihen ei paljoa tarvinnut, kuudesta ruuvista viisi oli paikallaan ja vain kolmessa vastikkeena mutteri. O_o.

Kaiversin oveen sopivan reiän. Kiinnitin lukon kaikilla kahdella riittävän ohuella ruuvilla. Kiinnitin oven takaisin paikoilleen... käänsin avainta lukossa, ja totesin, että jokin ottaa vastaan. Rakenteen sisässä oli ruuvi. Kaiken se haperon puun sisässä, kohdassa johon lukon kielekkeen pitäisi mahtua oli hiivatti soikoon Ruuvi. Noin millimetrin verran liian lähellä. Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi kiertää... täytyy mennä lävitse. Paitsi että Ruuvi ei halunnut taipua, ei taittua, ei irrota.

Ensimmäinen erä Ruuville.

Ulkosavolainen nikkaroija irroitti oven saranoiltaan, siirsi lukkoa hiukan edemmäs, kiinnitti oven takaisin... ja... Ruuvi oli vieläkin siinä. Liian lähellä.

Toinen erä Ruuville. (Tässä vaiheessa rappukäytävään eksyneet naapurit olisivat voineet saada esimerkkejä suomenkielisestä kiroamisesta.)

Viimeisellä kerralla kiroileva suomalainen ei enää irrottanut ovea saranoiltaan, vaan ihan vain lukon ja kaiversi vähän lisää, olkavarret mukavasti kohotetussa asennossa. Väänsi ne kaksi lukkoa paikallaan pitävää ruuvia paikalleen, ja... katsos perskeles. Sehän toimi.

Otteluvoitto ulkosavolaiselle nikkaroijalle.

Nyt voimme sitten vain toivoa, että postilaatikko on liian pieni laskujen tuomiseen...

- - -

Laatikosta asiaan:
Lupailin, että osallistumisaikaa synttäriarvontaan on keskiviikkoon (tänään) klo 16 saakka (meni jo, niin Suomen kuin Ranskan aikavyöhykkeillä). Valjastin siis, kuten kaikki muutkin, lahjomattoman Random.org:in hoitamaan arvonnan, ja sieltä nimilistasta ykköseksi nousi Kirjan viemää -blogin Marjea. Klikkaahan Marjea itsesi tästä linkistä yhteystietolomakkeeseen, ja kerro osoitteesi niin saan nuo purtelot jonakin päivänä postiinkin. Toivottavasti laatikkosi on karvan verran suurempi kuin täällä ;-).

Ei palautteita vielä
Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!