Lyhyt ranskan oppimäärä

Ranska, se pienellä kirjoitettu, on oikeastaan aika hauska kieli silloin kun ei ole karmivan raivostuttava. Karmivan raivostuttavaksi sen tekee oikeastaan lähinnä se, että poikkeusten poikkeusten poikkeusillakin on poikkeuksia. Jotka sitten menevät alkuperäisen säännön mukaan, mutta eivät sen takia että liittyisivät jotenkin alkuperäiseen sääntöön.

Jos joku lukijoistani ei nyt kieltä hallitse ollenkaan, niin kerrottakoon, että ranskassa on sanoilla kaksi sukua, maskuliini ja feminiini. Sanan suku vaikuttaa paljon sen käyttäytymiseen, jopa enemmän kuin ihmisen sukupuoli yksilöön, mutta se on sitten ihan toinen asia. Äidinkielenään ranskaa puhuva tietää noin niinkuin selkäytimensä perusteella mitä sukua mikin sana on. Ulkosavolainen taas joutuu opettelemaan kaiken ulkoa. Ja siinä sitten onkin duunia muutamaksi vuosikymmeneksi...

Joitakin sääntöjä on, mutta enimmäkseen vain suurta anarkiaa. Vai millä logiikalla sana "rinnat", les seins on maskuliini? Tai sana "parta", la barbe, feminiini. Puhumattakaan kroppalogiikan huipusta: le vagin. Voiko olla olemassakaan pohjimmiltaan naisellisempaa sanaa kuin "vagina"? Ei? Mutta ranskalaisten mielestä vagina on maskuliini. Tsiisus sentään.

Ja entäs sitten ne puhuttelusanat... (Linkkasinkin kai joskus aiemmin Fifin kirjoitukseen aiheesta.) Ranskalainen siis opetetaan pienestä pitäen sanomaan päivää ja muutenkin olemaan ystävällinen puhuttelusanan kera. Että päivää rouva, saisiko rouvalle olla muuta, hyvää päivänjatkoa rouva. Jos minulla on jo vaikeuksia muistaa aina rouvitella ja herroitella, niin entäs sitten kun eksyy sairaalatyöntekijäksi, ja pitäisi vielä muistaa tohtorit..?! Se on oikeasti tuskaista, mutta kai sitä vain pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja puhua kunnon ranskaa. Lääkäri kun ei ole herra tahi rouva vaan tohtori... Luojan kiitos minun ei tarvitse olla tekemisissä asianajajien kanssa, niistä kun muutamia pitäisi kutsua nimityksellä maître.

*Tässä vaiheessa iskee koti-ikävä, Suomessa vain jotkin asiat ovat helpompia.*

Muttahei, kuten alussa totesin, on ranskassa kaikkea pientä kivaakin. Hassuja sanontoja ja outoja sanoja. Jaan siis kanssanne muutaman Ulkosavolaisen suosikin:

- Faire un caca nerveux.
Sisäinen kymmenvuotiaani huvittuu suuresti joka kerta kun joku käyttää ilmaisua "se tekee kohta hermostuskakan" kuvaamaan sitä, kuinka henkilö hermostuu (jos jokin kärsimättömänä odotettu asia ei hoidu). Jatkan näköjään samoilla linjoilla kuin aiemmin.

- Chauve-souris.
Joo, tietääkseni viroksi lepakko on nahkhiir, mutta ranskaksi sentään kaljuhiiri. Öhöhö. Toisaalta, eläimet muutenkin ovat välillä melkoisen koomisesti nimettyjä: intiansika, cochon d'inde tunnetaan Suomessa marsuna (vrt. guineapig). Coccinelle on leppäkerttu, eikä sitä parane sekoittaa coquelicoqiin (unikko) tai coquelucheeen (hinkuyskä). Huonompi muutenkin sekoittaa eläimiä sairauksiin, rhinoceros (sarvikuono) muistuttaa kovin rhinopharyngitea (nenänielun tulehdus).

- Ta gueule! / Vos gueules!
Ensimmäinen on sinuttelu- ja toinen teitittelymuoto, sisältönä sivustyneesti "turpa kiinni!" Gueule, turpa, vain on jotenkin hirmuisen hauskasti sanottava sana [göl]. Lausumisen puolesta ikilemppareihini kuuluu myös ô -kirjain, joka on.. tuota... suljettu o (?). C'est drôle, vallan hassua.

Vaan pian tout va bien dans le meilleur des mondes*, sillä huomenna eletään pyhäpäivää, ja aamu-uniselle se tarkoittaa sitä, että saa kääntää kylkeä ja nukkua kuin pieni eläin. Arkipyhät kivoja.

* "Kaikki hyvin maailmoista parhaassa" on niitä harvoja kirjallisuuslainauksia, jotka Stazzy tunnistaa. Peräisin Voltairen Candide-kirjasta.

[Kuvat: fragmented, tällä lisenssillä]

  • sari
    Kommentti Lähettäjä: sari
    10/11/2009 @ 18:09

    mua taas on aina ihmetyttanyt etta se on la banane eika le banane. Ei kai sen maksuliinisempaa hedelmaa voi edes olla?

  • Anzi
    Kommentti Lähettäjä: Anzi
    10/11/2009 @ 18:24

    Minun ymmärtääkseni ranskan kielessä suku määräytyy myös onomatopoeettisesti. “Le vagin” vain kuulostaa paremmalta ja soljuu kieleltä luontevammin kuin “la vagin". Vaikka hullua onkin.

    Ranskalaiset nyt tekevät muutenkin kaiken väärin päin, keksivät omat lyhenteensäkin kun kansainväliset eivät kelpaa. Esim. AIDS=SIDA ja NATO=OTAN. Hassua porukkaa. :-)

  • K
    Kommentti Lähettäjä: K
    10/11/2009 @ 18:39

    Oma ranskan opiskeluni tyssäsi juurikin poikkeuksen poikkeuksen poikkeuksiin, järkihän niiden kans meni :D

    Viisi vuotta opiskelin ja lopputuloksena osaan bonjourit ja mercit.

  • ~sl
    Kommentti Lähettäjä: ~sl
    10/11/2009 @ 18:40

    Italian oppimisessa oli sama juttu oli aluksi vaikea erottaa maskuliinit ja feminiinit mutta sitten helpotti kun loppuun tulee aina -a tai -o
    olen kyllä sitä mieltä että italia on helpompi kuin ranska!

  • Jaana
    Kommentti Lähettäjä: Jaana
    10/11/2009 @ 19:41

    Ranskaa sanakaan osaamatta hihittelin tälle postauksella ja etenkin tuolle hermostuskakalle. Ranskalaisilla siis täytyy sittenkin olla huumorintajua! ;)

    No joo, piti vielä sanoa, että romanian kielessä on juurikin samat maskuliini ja feminiini sekä sekasikiö neutri. Noiden opettelu on vielä hyvin hyvin alkutekijöissään.. Romaniassa ja osittain unkarissakin käytetään myös noita herroitteluja, rouvitteluja sekä tohtoritteluja.. Huoh.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    10/11/2009 @ 20:11

    Eh, mä en varmaan ole koskaan uskaltanut ihan oikeasti opiskella esim. saksaa, kun siihenkin tunkevat vielä yhden neutsin lisäksi.

    Ois kyllä pitäny lisätä listään kanssa ne lyhenteet, joita riittää, ja jotka eivät ikinä mene niinkuin olisi tottunut.

    Anzi,
    voi muuten olla, että kyseess on myös onomatopoeettisuus. En ole tullut ajatelleeksi, enkä tunne kielihistoriaa tuolta osin kuin hävettävän huonosti.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    10/11/2009 @ 20:14

    Ja onomatopoeettinen on kanssa hirveän hauska sana. Ono-mato-poésie :D:D

  • Villasukka
    Kommentti Lähettäjä: Villasukka
    10/11/2009 @ 20:49

    Koululaisille opetan sanojen sukua sanan loppukirjainten avulla. -e yleensä feminiini (tosin pirusti poikkeuksia mm. -é). -al, -age, -eau, -ier, -isme, -ment, -on (mutta ei -ion) on yleensä maskuliineja kuten hyvin moni konsonanttiin päättyvä sana - mutta niitä poikkeuksia on paljon! Mutta kakarat kaipaavat sääntöjä…

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    10/11/2009 @ 22:52

    Sehän siinä onkin, että vaikka on sääntöjä (onneksi on -ion :D), niin kuitenkin joka toinen kerta erehtyy kun siinä on joku poikkeus.

  • sirokko
    Kommentti Lähettäjä: sirokko
    11/11/2009 @ 19:19

    Minä erehdyn vieläkin, ei se ole ymmärrystä haitannut, paitsi le vase ja la vase..ettei heitä kukkia mutakuoppaan vaan laittaa vaasiin. Siis okei korvakuulolta, mutta kun suomalaisen kielikorva soi joskus ihan eri sointua.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    11/11/2009 @ 21:17

    …ja hyvin epätahtiin ainakin tämän suomalaisen kohdalla :P

  • Kommentti Lähettäjä:
    12/11/2009 @ 13:06

    Vaikeeta on ranska ja hauskaa, vaikka usein naurattaakin vasta jälkeen päin. Minä jos kuka tiedän sen, ihan kokemuksesta. Entäs ne numerot, kuka ihmeessä niistä selvän saa.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    12/11/2009 @ 20:07

    Belgialaiset ovat numeroissakin fiksumpia.

  • Chatty cat
    Kommentti Lähettäjä: Chatty cat
    24/12/2011 @ 01:16

    Entä sitten la gorille ?

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!