"Elle a deux passions : moutons et dormir."

Uskollisimmat lukijat ovat sivusta seurailleet ulkosavolaisen seikkailuja Patonginpurijoiden maassa jo reilun kahden vuoden ajan. Nyt kun kalenterivuosikin on kääntymässä lopuilleen, tehdäänpä pieni retrospektiivinen katsaus siihen mitä vuoden aikana on tapahtunut.

2008 kääntyi seuraavaksi vuodeksi suorastaan enteellisesti Etelä-Ranskassa. Päähänpistoyöjuna, moottorisahakuorsaaja, karmea yhden tähden hotelli ja Välimeri jota en ollut ennemmin nähnyt.



Tammikuuhun mahtui toinenkin ennustus tulevista kulmista, mainita lakoista Sophia-Antipolisissa, jonka nurkilla nykyään asumme. Tammikuussa olin myös kuukauden työpaikassa, jossa... noh, olin vain kuukauden. Kaikki ei aina toimi niinkuin pitäisi. Mutta elämä tietää mitä aikoo.

Helmikuussa elämä nimittäin heilautteli, mutta onneksi se on jo lähes unohtumassa. Parempi oli kuitenkin, että oli vapaa-aikaa vaikka muille jakaa. Mutta mahtui mukaan kaikkea kivaakin. Etenkin Paf le Chat joka sai vahvan fanikunnan asuessaan meillä kuukauden päivät.




Maaliskuussa vastailin lukijoiden jättämiin kysymyksiin, ostin lipun paljon odottettuun konserttiin ja toimin neuvontatoimistona kesätöitä Ranskasta halajaville.

Huu huu, huhtikuu. Työttömän elämä alkoi palata uomiinsa, hitaasti mutta varmasti. Hengasin anoppikokelaan nurkissa, kuvasin lampaita ja kissoja, luin kaikki Jane Austenit, ja kirjoitin ennakoivasti Strasbourgin NATO-huippukokouksesta, jossa sittemmin polttivat puolikkaan hotellin ja yhden apteekin.



Toukokuu starttasi perinteisesti Hoenheimin post-vappugrillauksella. Olen muuten vakaasti päättänyt selvitä pohjoiseen tulevanakin vappuna, eihän grillausta voi väliin jättää! Dokumentoin työttömän ulkosuomalaisen elämää hiustenvärjäyksineen ja kärsin helteestä suunnistuskisoissa. Nyt on koettu sekin.




Kesäkuussa kutsui Suomi kahdeksi ihanaksi viikoksi, aika päähänpistona sekin. Reilu viikko lippujen ostamisen jälkeen olin jo lennolla. Ensin valokuvaussafaria kera bloggaajakumppanien, sitten juhannus seikkaillen Savon Pikku-Pariisissa, saunoen ja pelaten Carcassonnea ja lopuksi vielä vähän kauneinta kesää järven rannalla. Kiitos kaikille osallisille upeasta lomasta!


Heinäkuussa puhalsivat muuto(kse)n tuulet. Kuun alku oli kuitenkin tavanomaista kesää, hellettä ja Paf le Chat (ei tosin tällä kertaa meillä vaan kotipuolessa). Puolessavälin jälkeen suuntasimme Méganen nokan kohti Pariisia, ja innolla ja kärsimättömyydellä odotettuun U2:n konsertiin, joka olikin kaikin puolin hieno kokemus. Kuun lopulla Mégane suuntasi kuitenkin vielä kauemmas, kyydissään hieman jännittynyt ulkosavolainen, punainen teltta ja kasa vaatteita. Leiri ja kiintokohta työn ja asunnon etsimistä varten löytyi Antibes'n laidoilta, ihan merenrannan tuntumasta.



Elokuuhun mahtui käsittämätöntä hellettä, öitä teltassa, uusia tuttavuuksia ympäri maailman, paljon juhlintaa ja punaviiniä, sekä myös puuduttavaa stressiä. Asunnon ja työn saaminen etelästä ei ole itsestäänselvyys, ja päivät kuluivatkin tiukasti tietokoneen ja puhelimen ääressä, tai haastatteluissa tyhmiin kysymyksiin vastatessa. Neljässä viikossa homma alkoi kuitenkin lutviutua. Löytyi asunto meluisine naapureineen, yötyö hollantilaisomisteisesta hotellista ja Rivierakin alkoi vähitellen tuntua tutulta. Hieno kuukausi, näin jälkeenpäin pohtien.



Syyskuussa palasin arkeen. Ainakin osittain. Jaoin tyhjän, ja osasähköttömän asuntoni osan kuukautta uusien kavereiden kanssa ja totutin elimistöäni hotelliyötyöhön. Tulevaisuuskin asettautui vähitellen uomiinsa, L. seurasi minua etelään, L:n myötä asunto täyttyi huonekaluista ja opin, että eräs Nizzalainen sairaala haluaisi minut laatu- ja riskienhallinta-assistentikseen. Tein ensimmäisen työpäivän haukotuksia piilotellen, sillä alla oli vielä viimeinen työyö. Ja syyskuussa sain jopa viisitoista minuuttiani blogijulkisuudessa ;)



Lokakuussa harrastin palkansaajan turhuuksia, ja hankin itselleni kunnolla toimivan kameran, jolla kuvasin heti alkuun, säätöjä tuntematta suunnistuskisoja Aix-en-Provencen takamailla. Asunto sai internetin, ikkunat eivät saaneet verhoja ja sateetkin saapuivat. Kiersimme L:n kanssa viikonloppuisin kävelemässä ja kuvaamassa Rivieran ihmeitä, vuoria ja merenrantaa, ja työkavereiden kanssa juodusta oluesta muodostui perjantaitraditio.



Marraskuu opetti, että ei pitäisi luottaa pukeutumisessaan ennakkoluuloihinsa. Pitkän vastustelun jälkeen hankitut farkkulegginsit (joista ei ole kuvia), ovat ehkä maailman mukavin vaate. Aloin oppia työpaikkani tavoille, ja kyllästyä työmatkoihin totaalisesti. Kirjoitin jo joulusta, työhyvinvoinnista.. ja annoin muita oivia elämänohjeita.

Vuoden päätös, joulukuu on vielä tuoreessa muistissa ja vasta loppumaisillaan. Mitenkäs tähän ollaankaan päädytty..? Melkoisen tapahtumaköyhästi, jos aiempiin kuukausiin verrataan. Perjantaikävelyt jatkuivat, samoin perjantaioluet kollegoiden seurassa (joskin huomenna taitaa olla luvassa uusivuositorstaiolut). Ostin laukun joka saa hintansa puolesta kestää kymmenen vuotta ja puhelimen joka tuskin kestää kymmentä vuotta. Haastoin ihmisiä esittelemään heijastimiaan. Haaste on muuten vieläkin voimassa! Vietin joululomamatkat hyvin epämukavasti junassa. Jopa niin epämukavasti, että unta etsiessäni suunnittelin blogiin avointa kirjettä SNCF:lle. Kävin haistelemassa joulumarkkinatuoksuja Strasbourgissa... ja nyt olisi aika katsella vuotta 2010 kohden.