Sadetta ja ostoksia

Vänö, 5, eteläkaakko 11. Utö, 6, eteläkaakko 11, näkyvyys 30000. Ristna, 4, eteläkaakko 4, näkyvyys 45000. Nizza, 14, mistraali 15, näkyvyys 0, moottoritiellä liikkujia kehoitetaan rukoilemaan, kukin oman vakaumuksensa mukaan.

Aamulla "vähän" satoi. Kahdeksaakymppiä moottoritiellä, niinkuin kaikki muutkin, toivoen, että edessä oleva ei tee kovin äkkinäistä jarrutusta. En ole ihan äkkiseltään ajanut yhtä varovaisesti ja ollut yhtä hartiakireänä kolmenviiden kilsan jälkeen. Tein myös jännittävän huomion: Méganen tuulilasinpyyhkijät vaihtavat itsestään tihkukytkimelle kun auto pysähtyy.

Illan tullen sitten selkeni, auringonlasku maalasi vuoret vaaleanpunaisiksi ja nyt hopeinen kuu luo merelle siltaa.


En kuvannut kuuta, mutta aparaatti kuvasi itseään.
Ja siinä sivussa vähän meidän karmeankeltaista kylppäriämme.

Ainii, minun piti vielä vähän muotiblogata:
Kiertelin perjantain kaupungilla niin kauan, että jalkoja kivisti, takaraivossa kummitellen kaikkea jännää. Niinkuin Annan harmaat shortsit, Sugar Kanen liukkaat housut ja materiaalileikit, Marian mummokalsarit tai se kaapista vielä puuttuva neuletunika. Ideoita siis oli, mutta niiden muuttaminen todelliseen muotoon olikin haastavampaa. Varsinkin oikean mittaisten harmaiden shortsien kohdalla. Joko oli liian lyhyttä, tai sitten semmoisia, jotka näin hobittijalkaisella muuntuvat polvihousuiksi. Sori, pukeutumisidolini ei ole Petit Nicolas. Vihdoin ja viimein Pahasta ja Parjatusta HenkkaMaukasta oli pelastajaksi. Löysin mm. makean, hämmentävän kasikytlukulaisen neuleen ja kapeatkapeat satiinihousut, joita en vielä joku aika sitten olisi osannut kuvitella käyttäväni. Enkä osaa vieläkään jollei päällä ole jotakin takapuolta peittävää, rajansa minunkin rajattomudellani.


Ruipelotjalat :o

Hennesin koot hämmentävät minut kerta toisensa jälkeen. En minkään muun kaupan rekistä ottaisi vahingossa S-kokoista neuletta ja toteaisi sitä vallan sopivaksi. Tai kokoa 40 olevia housuja jotka kaipaavat kiristystä vyötäröltä.

Tunsin noissa kamppeissa itseni vähän Famesta karanneeksi. Mutta vain vähän. Silleen sopivasti. Ehkä pikkuhiljaa alan sopeutumaan siihen, että nykynainen näyttää hyvin usein samalta kuin lapsuuden muistikuvissani. Housujen satiinipinta on kiiltävä, muttei liian, joten menee töihinkin. Ja pikkumyykenkäni saavat kaupungilla paljon enemmän katseita kuin minä. Ei sillä, ettenkö minäkin saisi, mutta...



Ei palautteita vielä
Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!