"Elle a deux passions : moutons et dormir." - Ulkosavolainen blogi Ranskasta

Eläin, joka tottelee yleensä nimeä Paf le Chat, on saanut viimeisinä päivinä uuden intiaaninimen: Se-Joka-On-Karvainen-Ja-Leviää-Lattialle. Meillä on nimittäin kämpässä melkoisen kuuma, joten kissa viettää päivänsä lattialla maaten ja iltansa joko vahtien satunnaista muurahaista, tai sitten mouruten ei-mistään-syystä.
"Avaa toi ovi mulle!"
"Eiku avaa toi ovi mulle!"
"Eiku toi ulko-ovi!"
"Mun kupissa ei oo mitään muuta kuin naksuja!"
"Noi mun naksut ei oo yhtään kivoja!"
"Rapsuta mua!"
"Rapsuta mua vielä vähän!"

Toissailtana käsittämätön mouruaminen kesti vaatimattomat neljä tuntia.

- - -

Tänään käytiin syömässä ravintolassa, joka on varmaan ainoa asia, jota jään Nancysta kaipaamaan: Le Bouche à Oreille. Täy-del-li-nen juustoravintola.
Valtavat annokset, henkäystäkin nopeampi palvelu, hyvää ruokaa.

Muistan aina sen kerran, kun pistäydyttiin syömään "vain jotakin pientä". Lyoninsalaatti on valtava kasa salaattia, juustoa, sipulimakkaraa ja hyvää viinietikkakastiketta. Semmoinen, mistä kaksi keskimääräistä naista söisi sujuvasti. Niin, ja ravintolaa ei ole hinnalla pilattu. Vatsan (liian) täyteen, jälkiruoan ja vielä oluenkin saa alta kahdenkympin.

Parasta lienee kuitenkin miljöö. Harmittaa, kun unohdin autuaasti taas kerran ottaa kameran mukaan. Sisustajat lienevät tyhjentäneet muutaman antiikkiliikkeen: upea yhdistelmä kaikkea vanhaa ja kaikkea uskomattoman kitschia. Ruusutapetit, koreja, peltisiä pesukannuja, puuhevosia, vanhoja valokuvia... ihan hirveästi ihan kaikkea. Koko ruokailun ajan saa olla silleen: "Kato ny totakin tossa!"

Ainoan miinuksen ravintola saa ehkä vähän liiankin nopeasta palvelusta, ja karvan verran liian suolaisista annoksista. Vaikka, mitäpä voi olettaa kun puhutaan juustoravintolasta.

Ainiin, varatkaa pöytä etukäteen.