"Elle a deux passions : moutons et dormir."

Hankin tänään mystillisen härpäkkeen, joka tunnetaan nimellä télébadge. Televisiosta tai telefoonista ei kuitenkaan ole kyse, vaan härpäke mahdollistaa télépéage -systeemin käytön. Ja télépéage taas sitten tarkoittaa automaagista tietullien porttien avautumista.

Tutustuin moiseen nyt ensimmäistä kertaa, sillä Kaukana Pohjoisessa kaupunkien ympäristön moottoritiet olivat ilmaisia, vasta pidemmistä matkoista joutui maksamaan. Täällä taas työmatkan varrelle osuu kaksi tullia.

Käytännössä badge on semmoinen vähän tulitikkurasiaa isompi vaaleanharmaa muovimötikkä, jossa sisällä on patteri ja jotain elektronisia asioita. Se kiinnitetään auton etuikkunaan, taustapeilin taakse. Tulliportilla valitaan joku asiakkaille varatuista linjoista, systeemi lukee automaattisesti tiedot kortilta ja vähentää maksusumman télépéage-tililtä. Ihan näpsäkkä, mitä nyt palvelun nettisivut ovat niin tuskaisen käsittämattömät, että kerrankin asioin internetin sijaan mielelläni ihan oikean ihmisen pakeilla.

'Badge' on muutenkin hauska sana. Se lausutaan vähän niinkuin englannin badger -sana, ilman "loppu-öötä". Yritin kovasti suomentaa, mutta suomeksi puhutaan vain "korteista". Täällä ainoastaan postikortit ja maksukortit ovat "kortteja". Kaikki tuollaiset etäluettavat asiat ja merkit, avattiin niillä sitten ovia tai ripustettiin ne rintapieleen, ovat 'badge'.

'Badger' toimii myös verbinä. Siinä missä suomessa puhutaan 'leimaamisesta' (esim. kellokortin leimaamisesta), täällä kyseinen operaatio on johdettu kortista itsestään. Les élèves doivent se badger à l'entrée. Ei ehkä kovin korrektia Molièrea, mutta nykypäivänä täysin käytössä.

Badgen ainoa vika on se, että internetin seurassa kasvaneelle tulee mieleen elävästi kaikessa raivostuttavuudessaan suorastaan huvittava BadgerBadgerBadger -animaatio.

Niin, että mushroom vaan teillekin...