"Elle a deux passions : moutons et dormir." - Ulkosavolainen blogi Ranskasta

Noh nyt on saunottu ja voidaan keskittyä ihmettelemään sitä kuinka valoisaa on, ja Suomen suvea kukkeimmillaan. Ensiksi lunastan kuitenkin lupaukseni ja laitan ihan liikaa valokuvia eilispäivästä.

Aamu alkoi kovin aikaisin, ja liikuin Suomen suuntaan useammalla eri kulkuvälineellä. Ensin kello viideltä pikavuokrattavilla kaupunkipyörillä, sitten kaksikerroksisella junalla, vihreätäpläisellä bussilla, lentokoneella ja lopulta vielä Pirkkalasta Hervantaan pienellä marjapuuronpunaisella Nissanilla. (Kiitokset kyydityksestä Maikille!)

Hervannassa luvassa oli sohvapaikka Marian nurkissa ja illan myötä useampiakin bloggaajia, joita vaivasi jokaisen muotibloggaajan ammattitauti: Otetaan liikaa valokuvia. Nestevajauksen hillitsemiseksi luvassa oli lonkeroa ja Saksasta lentokentältä mukaan tarttunutta juomaa joka maistui vodkalle ja näytti mansikkahillolta pullossa. Taisin myös laulaa karaokea, ja siitä on jopa todistekuvia (Oli mulla siis yksi fani!) muttei onneksi videonauhaa. Armahdan lukijoitani, sillä myötähäpeä ei ole kiva häpeä.

"Tässä mun kamerassa on sit semmonen ultraäänitarkennus..."

Tota no joo mun kamera taitaa jäädä vertailussa kakkoseksi. (Kuva Maikki / lisenssi)

Illan emäntänä toiminut Noora kertoi huonoja vitsejä...

...mm. pullotetusta vodkamansikkahillosta (kuvassa olevalla tölkillä ei ole osuutta asiaan).

Rieppa yritti kovin kuvata blogieläintä joka selkeästi on juuri livahtamassa pois kuvasta...

...vain hyökätäkseen heiluttamaan kameraa vinoon kun minä yritän ottaa söpöjä ja asiallisia kuvia Maikista.

Ja se kaikki päättyi jotenkin tälleen:

Juu, voidaan ottaa uusiksi, mutta jätetään tämän aamun heikko happi väliin, jookos?

Tänään, iltapäivällä löysin Tammelan torin vain todetakseni ettei siellä ole yhtään mustanmakkaran myyjää enää neljän aikaan. Hortoilin kaupungilla ja löysin Uffilta mainiosti istuvat caprifarkut, tökkäsin laukulla jotakin naista ja pyysin kiltisti anteeksi... ranskaksi. Kävin kaupasta junamatkaevääksi kaikkea eksoottista: broileripyöryköitä ja ruisleipää. Koin samaisessa kaupassa myös ahaa-elämyksen: cashew-pähkinät ja noix de cajou on sama asia!

Istuin zombiena junassa syöden broileripyöryköitä ja tehden huomioita ympäristöstäni: Järvi! Punainen puutalo! Järvi! Vihreä puutalo! Järvi! Hepoisia!

Ainiin, ja ihminen, joka näkee etunimeään kirjoitettavan mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla, huvittui suuresti tästä: