"Elle a deux passions : moutons et dormir."

Yyyyh miten minä inhoan hypermarketteja.

Silti sinne on aina välillä tungettava, ilmeisesti ihan masokismin hingusta. Ja sen takia, että oikeasti on vain kätevämpää löytää kaikki kaipaamansa yhdestä paikasta. Tai, löytää on liian vahva sana, etsiä sopii paremmin. Tänään etsimme jättimäisestä marketista aurinkokuivattuja tomaatteja. Henkilökunnan auttamistehokkuus oli tasoa emmätiedä ei ne ainakaan täällä oo, mä oon vaan töissä täällä. (Ja olivat muuten noin 80 senttimetrin päässä kyseisestä henkilöstä, mutta, tietenkin, lopussa.)

Ja muutenkin, onko oikeasti ihmisiä, jotka tarvitsevat 200 laatua keksejä? Viittäkymmentä erilaista kuivattua makkaraa. Ainakin 350 erisorttista paria nilkkasukkia. Miehille.

Kukahan tekisi kaupan, jossa ei tulisi valinnanahdistus?

Sellaisen, joka tarjoaisi kaikkea mitä tarvitsen (mm. kumihanskoja, nilkkasukkia, jatkojohtoja, aurinkokuivattuja tomaatteja ja kuumailmapuhaltimia) mutta jokaista asiaa korkeintaan kolmena vaihtoehtona. Halpa, keskihintainen ja kalliimpi. Punainen, vihreä ja valkoinen. Enempisuolainen ja vähempisuolainen.

Minä en halua käyttää iltaani työpäivän jälkeen ottamalla selvää siitä, mikä 350 nilkkasukkaparista olisi tarkoituksiini soveltuvin.