"Elle a deux passions : moutons et dormir." - Ulkosavolainen blogi Ranskasta

(Tekstiä on editoitu siinä vaiheessa kun kolmannen lukemisen jälkeen tajuaa sen olevan järkyttävän hoonoa soomea.)

Noh, olipas reissu.

Heräsin aamulla, melkein kivuttomasti mukavasti nukuttujen kahden tunnin jälkeen.
Söin, laittauduin... tajusin vasta ulkona, että maassa on kolme senttiä lunta ja lisää pyryttää.

Lumisateessa pyöräillessä ymmärtää luita ja ytimiä myöten sen, että ihmiskunnan geenit on tarkoitettu asumaan jossakin, missä ei sada koskaan lunta. Ainakaan alle 2000 metrin. Meillä ei ole karvapeitettä!

Rahtasin pyörän junaan, toisessa päässä aseman rappuja alas ja ylös ja alas, eiku miten se menikään. Selvisin, märkänä mutta hengissä, töihin.

Homma vaikuttaa mielenkiintoiselta, ja onhan valkoinen polvimittainen takki aika pop työvormu. Joskaan ei minun siihen koko aikaa tarvitse sonnustautua. Akvaariotoimistossa hengatessa saa olla ihan omissa kamppeissaan. Mutta, valkoinen pelastaa monelta pukeutumispulmalta. Kaikki ovat ihan yhtä rumia. Ja onneksi ei sentään vaaleanpunainen.

Päivä oli yli-informatiivinen, mutta kai minä jotain tajusin. Ainakin siihen saakka kun alettiin puhua korrelatiosta, statistiikasta ja metodien validoinnista. Madame hyvä, minä en tajua statistiikasta mitään Khi2:ta enempää ja senkin vain koska sitä pakolla päähän taottiin viime vuonna.

Ilta muuttui erinomaiseksi siinä vaiheessa, kun lähdin polkemaan töistä asemaa kohdin, loskassa ja pimeässä. Tien varrella poliisipartio, 11 euron sakko valottomasta pyörästä ja minun ajokorttinin kovaäänistä ihmettelyä. Ai tää on niinku 50 vuotta voimassa, vai? Mikäpä siinä, omaa hölmöyttäni kun en ole saanut hankittua uutta lamppua kuolleen tilalle.

Huomattavasti enemmän kirosin siinä vaiheessa, kun ehdin asemalle, ja tajusin ajokortti-ihmettelijöiden aiheuttaneen taktisen junasta myöhästymisen. Chéri, tulen kotiin vasta tunnin päästä. Mikäpä siinä kolme varttia odottaessa, etenkin kun sään mukaan pukeutunut suomalainen oli lähtenyt liikkeelle ihan tavallisissa kävelykengissä. Ei sitten ymmärrys lumesta ehtinyt käytökseen saakka.

Pääsin kotiin saamatta toista sakkoa.

Ainiin, Zapizkalle ja muille uteliaille tiedoksi. Jos ette osuneet Teemalle sopivaan aikaan viime tiistaina, niin *tästä linkistä* voipi latailla dokumentin Jacques Brelista. Videon muoto flash-video, toimii kivuttomasti ainakin jos asentaa VLC mediasoittimen (joka sivumennen sanoen pyörittää melkein mitä tahansa).