"Elle a deux passions : moutons et dormir." - Ulkosavolainen blogi Ranskasta

Meillä on, eilisillasta saakka, vieras.
Erikoinen siinä mielessä, että aivan vieras, mutta sukua.
Nimittäin L:n veli. Tai noh oikeastaan velipuoli joka asuu toisella puolen maata. Pojat ovat viimeksi nähneet toisensa joskus kymmenen vuotta takaperin.
Tuommoinen 18-vuotias lukion viimeistä luokkaa käyvä nuorisoihminen. Ei meillä ihan hirveästi ole puhuttavaa keskenämme, mutta sujuvasti näyttävät veljekset ainakin Xboxia pelaavan.

Asunnossa on siis ahdasta. Kolme ihmistä ja kissa alle-neljässäkymmenessä-neliössä on yllättävän paljon. Ei tuo vaativa otus ole (poika siis, ei kissa), joten eiköhän tästä hengissä selvitä.

Mari Koo kirjoitti taannoin blogien merkkipäivistä ja niiden muistamisesta. Itselle aihe on siinä mielessä ajankohtainen, että sivupalkissa rakskuttava kävijalaskuri lähetyy hitaasti mutta vakaasti kolmeakymmentätuhatta.

30 000 kävijää noin puolentoista vuoden aikana. Keskimäärin 80 - 100 päivässä. Olisin voinut oppia kaikkien lukijoitteni etunimen tänan aikana jos olisin halunnut. Tuntuu melkoisen hurjalta, että Suomen suosituimmissa blogeissa saattaa olla sama kävijämäärä päivän, tai parin-kolmen aikana.

Kieltämättä lukijamäärä saa kysymään itseltään "Miksi minä tätä oikein kirjoitan?" Mitä ihmeen hyötyä maailmalle on siitä, että jossain niinkin rajatussa ryhmässä kuin suomalainen blogistania on muutama satunnainen ihminen joka minun hörinöitäni lukee? Epäusko iskee, ja edes perhosen siivenisku -teorioista ei juuri ole hyötyä.

Itselleni? En helkatissa. En kuulu niihin ihmisiin, jotka "pukeutuvat nätisti ihan itseään varten", "meikkaavat ihan itseään varten", "kirjoittavat blogia ihan vaan itselleen". Jos minua ei näkisi kukaan muu kuin minä itse, luuhaisin päivät verkkareissa enkä koskisikaan meikkipussiin. Blogi on ehdottomasti julkista kirjoittamista. Jos kirjoittaisin vain itselleni, en luuhaisi oman domainin alla, saatika julkistaisi mitään.

Kotiväelle ja kavereille? En tätäkään. Jos kirjoittaisin vain "kirjeitä kotiin", sähköposti toimisi oivasti. Toki blogilla vältän muutaman sähköpostin kirjoittamisen, laiska kun olen.

Minua ei haittaisi yksi nolla lisää lukijamäärissä. Sitä varten vain tarvittaisiin jotain aivan muuta kuin mitä blogini on. Mutta mitä? Mikä olisi se salainen resepti? Täsmäblogi? Tiettyyn aiheeseen keskittyvät blogit, vaikka välillä harhautuisivatkin sivuraiteille, hankkivat keskimäärin enemmän itse aiheesta kiinnostuneita lukijoita, intohimo on pop. (Eikä energinen ja mielenkiintoinen kirjoitustapakaan haittaisi...) Mutta mistä ihmeestä ihminen voi kirjoittaa, kun intohimoina ovat lähinnä lampaat ja nukkuminen? Jokaisesta mielenkiintoisesta aiheesta joku on jo ottanut enemmän selville ja kirjoittaa paremmin kuin minä.
-Muodista en tiedä tuon taivaallista, sen voi jokainen Tavan puolelta todeta.
-Virkata tai neuloa en osaa.
-Politiikkaan ja päivän kysymyksiin tarvitsisin suhteen toisen osapuolen apua, ja siinä tapauksessa suomenkielinen kirjoittaminen olisi heikkoa.
-Ympäristöasioistakin jo moni kirjoittaa paljon osuvammin.

Tuntematon Bloggari taitaa olla tuomittu blogielämänsä loppuun saakka kovin keskinkertaiseen ulkosavolaisuuteen.