"Elle a deux passions : moutons et dormir." - Ulkosavolainen blogi Ranskasta

Mainitsin joskus aiemmin liittyneeni paikalliseen suunnistusseuraan. En ole ollut mitenkään vakava kilpailija, lähinnä juoksennellut harjoituksissa silloin tällöin. Perjanai-iltana päätin otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni, ja lähdin seuran kokoukseen, jossa katsastettiin menneitä ja suunniteltiin tulevaa.

Ja totesin, että jokaisella urheilulajilla on jargoninsa. Ymmärsin ympärilläni käydystä keskustelusta kolmasosan kunnolla, kolmasosan arvaamalla... ja kolmasosaa en oikeastaan ollenkaan. Mutta ehkä minä jo tänä kesänä uskallan ihan kilpareitillekin. Kilpailemaan itseäni vastaan.

Söin myös liikaa kokouksen päätteeksi. Nyyttituomisina oli sitä sun tätä, kalapiiraasta metsämansikan makuiseen viiniin.

Siksipä rankaisin itseäni eksymällä metsään eilen. Komia keli. Paljon piikkipuskia. Loppuaika jollaisen kanssa lähinnä hävettäisi astua minkäänlaiseen kilpailumetsään. Minun fysiikkani ei anna periksi juosta kilometritolkulla metsässä kauriin tavoin. Ei ainakaan vielä. Karttaa osaan suunnilleen lukea, mutta suurimman osan aikaa minulla ei ole mitään käsitystä siitä, miten ihan oikeasti nenäni edessä oleva kasvillisuus muuntuu kartalla vähän vaaleamman tai vähän tummemmanvihreäksi.
Niin, ja mainitsinko, että piikkipuskia.

Narmuuntuneena oli hyvä illalla siirtyä kaverin tupareihin ihmettelemään kateellisena asuntoa, jossa on terassi ja talonyhtiön puutarha. *Nyyh* Noh, ehkä meilläkin sitten seuraavassa kämpässä.

Tänään nautimme helteestä kävelemällä pienen kierroksen täältä metsään päin. Jännittävää, kuinka kotikaupungistaankin voi löytää ihan uusia kulmia, kun kerrankin lähtee jollekin sellaiselle polulle jota ei aiemmin ole seurannut.

Sunnuntain lopuksi vielä luvassa syö-niin-paljon-kuin-jaksat -buffetti kiinalaista ruokaa. Se on jo kertaalleen testattu ja oivaksi todettu.

Voisi sitä huonomminkin viikonloppujaan viettää.