Yö bloggarin seurassa

Onpas blogiraukka jäänyt huomiota vaille. Netti toimii milloin haluaa, mutta nyt meillä on viimein puhelinlinja auki (opimme vime kerran erheistä) ja saadaan toivottavasti viikon sisään ihan oma netti kotiin. Lisäksi olen ollut yksinkertaisesti laiska...

Jokaisella vakavasti otettavalla muotibloggarilla on ollut ainakin kertaalleen "päivä bloggarin seurassa" -kirjoitus. Minun päiväni koostuvat pitkälti nukkumisesta, kaupassa käynnistä, ruoanlaitosta, internetistä, junassa istumisesta ja moottoriteiden tulleista. Jännittävää siis.

Sen sijaan päätin kuvailla teille ulkosavolaisen työyön. Ei sekään järin jännittävä ole, mutta yöllä on vaikka aikaa räpsiä kuvia. Etenkin siinä vaiheessa kun aamukolmelta iskee suunnaton tylsyys, uutiset on nähty jo kolmeen kertaan putkeen ja väsymys hiipii päähän ja koipiin.

Jos kuvat näyttävät mielestänne epätarkoilta, kannatan uusien lasien hankkimista. Vika ei ole kuvaajassa, eikä ainakaan kuvaajan ikivanhassa kamerassa, joka ei salaman kanssa suostu tarkentamaan yhtään mihinkään. Tai jos tarkentaa, niin silloin tulos on violetti ja heilahtanut... hmm... olisikohan aika päivittää laite uudempaan..?

Hotellityöläisen tämänkertainen yövuoro alkoi seuraavanlaisella keskustelulla iltavuoron kollegan kanssa:
"Bonsoir, how are you?"
"Bonsoir, darling. I'm fine... now. These people are the best.. of the worst.
Those two on the terrasse are drinking whisky-cola, long drink glasses, three ice cubes."
"Ah, ouè, I see who you mean."

Mutta kolmen jääpalan whisky-colan juojat lähtivät melko aikaisin nukkumaan ja jättivät ulkosavolaisen rauhaan. Vuoron varsinaista aloitusta, alakerran vessojen siivoamista en kuvannut.

Ensimmäisenä kuvataan rakas viholliseni kahvimasiina. Minä yleensä pesen ja puhitan sen vasta loppuyöstä, sillä elimistöraukka tarvitsee kofeiinia useampaankin otteeseen. Hankala laite, mutta kyllä se hyvää kahvia tekee, täytyy myöntää.

Duunin perusaineksiin kuuluu tyhjien pullojen vieminen varastoon ja baarikaapin täydentäminen. Heinekenilla ei kauaa kulu kulumiseen kun hollantilaislauma hyökkää. Vielä vähemmän jos paikalla on brittejä. Noin muuten juovat kokista ja whiskya, kermalikööriä.. ja tietenkin viinilasillisia. Yövalvojaa onneksi asiakkaat harvemmin häiritsevät, minun kohdalleni on osunut oudon harvoin sitkeitä kukkujia.

Yökukkuja palvelusväen hississä, kiltisti univormussaan ja tyhjä maitoastia salamaa heijastamassa. Suuntana yläkerran keittiö.

Samainen maitoastia, nyt täydempänä, valmiina ottamaan paikkansa kahvimasiinan vieressä. Takana ulkosavolaisen voileipä. Palkka ei ole kummoinen, mutta luontaisetuihin kuuluu ravintolan jääkaapin vapaa käyttöoikeus. Se ei ole huonoa se. (Miksi tää kuva on näin valtava? En nyt jaksa / ehdi alkaa pienentämään, joten olkoot).

Esimerkki melkein oikeaan osuvasta ranskasta... jota on koko hotelli täynnä. Aina välillä hymyilyttää. En minäkään aina kovin oikein kirjoita, mutta...

Aulan epätarkasti kuvattu kello alkaa lähennellä kahta, ja minä voin hengähtää hetken.

Koska muuttamiseen liittyy kiljoona paperiasiaa, yöllä on hyvää aikaa ottaa tarvittavia kopioita, tehdä tulosteita ja täyttää lappuja. Statisteina kuvassa ikivanha punainen kansio ja haukattu voileipä.

Täydellistä kesälukemista. Tai yölukemista. Hotellin kirjahyllyn ainoa englanninkielinen teos. Muut olivat hollanniksi. (Tai, yksi ruotsiksi. Tämän lopetettuani olen aloittanut sitä ruotsinkielistä, mutta kovin hidasta on moisen kielen lukeminen. Milloinkahan olen viimeksi lukenut kokonaisen kirjan ruotsiksi? ..mmm... en koskaan?) Romaanin ohessa kuluu tovi jos toinenkin ja oletettavasti ainakin yksi kupillinen kahvia.

Kello selkeästi lähentelee neljää, ja minä näytän teille esimerkin kamerani loistavast toiminnasta. Oikeastaan, roskalaatikko ja autotallin ovi ovat paljon taiteellisempia näin violetteina ja heilahtaneina.

Käytän urheasti ravintolan imuria. Alakerrassa on kaksikin, mutta toinen aina kaatuu ja sanoo sopimuksen irti ja toisesta irtoaa letkkolmen minuutin välein. Rahtaan siis tämän punaisen ja kovaäänisen yläkerrasta. En tiedä olisiko minulla suorastaan oikeutta, mutta herranjesta, sehän on vaan imuri ja amuneljältä kukaan ei välittäne.

Jahas, puoli viisi ja kellokuva aina yhtä epätarkka.

Päivän lehti jaetaan eksoottisesti rapuille heittämällä. Yleensä ympärillä on kumilenkki, mutta näin sadesäällä vaivautuvat ihan muovipussiin. Yökukkujan oikeuksiin kuuluu tuores sanomalehti aaaikaisiiiiin... ja kiljoonas kupillinen kahvia.

Lehden jälkeen BMF-tv ja päivän olennaisimmat uutiset. Mitään muuta fiksuahan aamuviideltä ei televisiosta tule. Ja uutisetkin alkvat puuduttamaan kun kuulee samat tarinat neljättä kertaa. Mutta ainakin nojatuoli on mukava ja televisio suunnilleen 100 tuuman laajuinen.

Kuudelta on aika avata etuovi lukosta, leipuria ja aamiastyttöjä varten. Vaikuttaa siis siltä, että elämä voittaa tänäkin yönä. Aamu tulee taas kerran.

Sämpylät ja voisarvet ovat uunituoreita, ja saattaa olla että yhdellä yövalvojalla on suorastaan velvollisuus ottaa voisarvi aamiaisekseen. Ei kylläkään enää kahvia, rajansa minunkin munuaisteni kestokyvyllä. Yrttiteetä tällä kertaa. (Jos jostakusta vaikuttaa sille, että syön/juon koko yön, osuu aivan oikeaan...)

Puoli kahdeksalta lattiat on pesty, ovet ovat auki ja luonnonvaloa viimeinkin sen verran, ett äkamera suosuu ottamaan teräviä kuvia.

Asiakkaatkin heräävät. Minulta tentataan hollannin ja huonon englannin sekoituksella adaptoria, mutta juuri sopivaa ei laatikossa sattunut olemaan. Rouvashenkilö sai kuitenkin adaptorinsa lopulta. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Yön viimeinen operaatio on mallia Don Quichotte, "taistelua tuulimyllyjä vastaan". Jokapäiväinen terassin lattian peseminen tuntuu äärimmäisen turhalta, muurhaisia ja likaa siellä on kuitenkin. Mutta noh. Tehdään työtä jolla on tarkoitus.

- - -

Mitäs päivää tänään eletään? Perjantaita? Vielä kolme päivää / yötä hotelliduunia ja sitten suunta uuteen työpaikkaan. En ole vielä ehtinyt valmistautua henkisesti. Mutta kyllä se siitä :)

  • Sanna
    Kommentti Lähettäjä: Sanna
    25/09/2009 @ 15:52

    Mitä mitä? Loppuuks tää ihanuus?? Onks se SE toinen työpaikka vai joku uus? äitikin kyseli sun perään ja mä sanoin, ettei oo mitään kuulunu, enkä kehtaa tekstata päivällä jos nukut :/

  • karkumatka
    Kommentti Lähettäjä: karkumatka
    26/09/2009 @ 00:04

    Yötyössä on kyllä aivan oma tunnelmansa (kesätyöt joskus vuosituhannen alussa…), minkä olet tähän onnistunut mainiosti tallentamaan. Tiedän tasan miltä se tuore aamulehti tuoksuu ja miltä valvotun yön jälkeinen aamupala… tuntuu.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    26/09/2009 @ 22:06

    Sanna, mmmhjooh, pitäisi ryhtyä ihan oman alan hommiin. eiköhän siitä tule enemmänkin höpötettyä sitten kunhan pääsen käsiksi :) Ja saa mulle tekstailla, päivälläkin :)

    Karkumatka,
    Hassuinta on ehkä kuitenkin se semmoinen… tyhjyys. Hiljaisuus.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!