Asunto Ranskasta?

Päädyin Kulutusjuhlan kautta Juorut -blogin oivaan kirjoitukseen siitä, miten parantaa mahdollisuuksiaan Helsingin kantakaupungin vuokra-asuntomarkkinoilla.

Ranskassa vuokra-asunnon etsiminen on usein helvetillisempää kuin Suomessa. (Itseasiassa sen helvetillisyys tulee hyvänä kakkosena työn etsinnän helvetillisyyden jälkeen, maassa jossa virallinen työttömyysprosentti lähentelee yhtätoista.)

Pääsyynä on kammottavan kökkö vuokra-asuntolaki, jolla pyritään suojaamaan vuokralaista, mutta joka käytännössä puree nilkkaan, ja kovaa. Vuokranantaja nimittäin ei voi häätää vuokralaista. Tai voi, mutta sitä varten tarvitaan noin 30 varoitusta ja oikeussalikäsittely. Yleensä ns. toistaiseksi voimassa olevat vuokrasopimukset tehdään kolmeksi vuodeksi, ja vuokranantajan ainoa keino päästä eroon hankalasta tai maksamattomasta vuokralaisesta on olla uusimatta sopimusta. Niin, ja talviaikaan häätöjä ei voi tehdä ollenkaan.

Tällä kaikella on varsin ikävähankala kääntöpuoli, eli se, että vuokra-asuntoa havittelevan pitää yleensä olla kykeneväinen todistamaan maksukykynsä ja kunnollisuutensa. Ja koska jonkin säädöksen mukaan tässä maassa ihminen ei saa velkaantua yli kolmasosaa tulotasostaan, nettotulojen pitää käytännössä olla 3 kertaa vuokran suuruus. Siinähän sitten etsit asuntoa minimipalkalla elävänä yksinhuoltajana...
Tai opiskelija-pätkätyöpariskuntana.

Jos ei ole selkeästi suurituloinen, asunnon vuokraamista varten vaaditaan yleensä myös vähintään yksi takaaja. Siis ihminen, jolta vuokranantaja voi periä vuokran, jos vuokralainen itse ei sitä maksa. Takaajan pitäisi olla Ranskassa vakituisesti asuva, kiinteässä työsuhteessa, tienata kolme kertaa se vuokrasumma ja mieluiten vielä omistaa oma asuntonsa. Papereiksi sekä vuokralaiselta että takaajalta vaaditaan työsopimuksia, palkkakuitteja ja verotietoja.

Mutta, pelottelut sikseen.

Heitetäänpä silmäys siihen, kuinka vuokra-asunnon voi Ranskasta saada. Perusohjeet ovat samat kuin muuallakin, eli "etsi, etsi ja etsi, päivittäin". Asunnon voi vuokrata joko yksityiseltä tai välitysfirman (agence immobilier) kautta. Molemmissa on etunsa. Yksityiselle ei tarvitse maksaa välityspalkkiota, pelkkä takuuvuokra riittää. (Kerrottakoon, että kalustamattomasta asunnosta saa periä kuukauden takuuvuokran, kalustetusta kahden. Jos joku pyytää enemmän, hommassa on huijauksen makua.) Jos hyvin käy, yksityiset ovat myös hieman välitysfimoja löysempiä tarvittavien paperien ja todistusten suhteen. Jos hyvin käy.

Välitysfirmalle pitää siis maksaa palkkio, joka sekin on yleensä noin kuukauden vuokrasumma. Toisaalta, välitysfirmojen kautta saattaa löytää mielenkiintoisempia ja edullisempia asuntoja. Minä esimerkiksi laskeskelin, että tämän meidän kämppämme välityspalkkio on ns. saatu takaisin reilussa puolessa vuodessa (yksityinen tod.näk. pyytäisi tästä asunnosta 50-100 euroa enemmän kuussa).

Aluksi kannattaa kasata kokoon mahdollisimman hyvä dossier, hakupaperiläjä. Kopiot henkilöllisyystodistuksista, työsopimuksesta, kolmesta viimeisestä palkkanauhasta, edellisvuoden verotuksesta, opiskelijakortista ja opintotuesta jos olet opiskelija, ylipäätään todistukset kaikista tuloista ja kunnollisuudesta. Jos vaikkapa olet etsimässä asuntoa Ranskasta vuodeksi-pariksi, ja olet oman asuntosi omistaja Suomessa, kopioi ihmeessä mukaan todistukset siitäkin. Mikäli onnistut löytämään jonkun, joka vuokranmaksusi takaa, samat paperit vaaditaan häneltäkin. Jos takaajaa ei ole, pankkitilille blokattu suurehko summa, esim. kuuden kuukauden vuokra, saattaa tehdä hyvää vuokranantajan nivelille.

Muoks, toukokuu 2013: Monissa asuntoilmoituksissa näkyy nykyään kriteerinä "CDI obligatoire". Se tarkoittaa, että vuokranantaja vaatii todistusta vakituisesta työsuhteesta. Jos sellaista ei ole, niin on melko turha soitella. Syy vaatimukseen on nimittäin usein se, että vuokrantajalla on ns. vuokranmaksuvakuutus. Ja vakuutusyhtiö vaatii, että vuokralainen on pysyvässä työsuhteessa...

Sen jälkeen alkaa etsintä. Fiksu etsijä tietysti seuraa tiukasti paikallisten sanomalehtien Annetaan vuokralle -palstoja, mutta netistäkin löytyy kaikenlaista. Suurimmat ilmaisten ilmoituksien sivut ovat leboncoin.fr ja Vivastreet. Ilmaislehdet, kuten ParuVendu ja TopAnnonces julkaisevat ilmoituksensa myös netissä. Kimppakämppää etsivän opiskelijan kannattaa edellämainittujen lisäksi heittää silmäys sivuille Colocation.fr ja Appartager.com, sekä tietysti paikallisen Crousin ja/tai MGEL:n asunnonvälitykseen.

Jos on jo paikanpäällä, kannattaa varata jalkaan hyvät kengät ja mukaan se dossier, ja lähteä kiertämään haluttujen kaupunginosien asunnonvälitystoimistoja. Läheskään kaikki pienemmät toimistot eivät asunnoistaan netissä ilmoittele.

Ilmoituksia lukiessa ja niiden perään soitellessa pitää muistaa aina varmistaa vuokran todellinen suuruus ja sen sisältö. Vuokra kun täällä ilmoitetaan muodossa vuokra+charges, pikkuilmoituksista satunnaisesti "unohdetaan" charges kokonaan... Charges suomentuu helpoimmin kuluiksi, ja ne saattavat sisältää paljon tai ei mitään. Joskus asunnon 'kulut' ovat kaksikymppiä kuussa, mutta siihen kuuluu vain porraskäytävän siivous ja jätehuolto. Vuokralainen joutuu itse tekemään vesisopimuksensa ja maksamaan lämmityksensä. Toisinaan 'kulut' ovat 140 euroa, ja käsittävät veden, lämmityksen, hissin ja uima-altaan.

Mitä muuta kannattaa ottaa selvää asunnosta?
- Keittiö. Ranskassa kalustamattomien vuokra-asuntojen keittiöt eivät läheskään aina ole varusteltuja, ja "varusteltu keittiö" (cuisine équipée) saattaa tarkoittaa kahta keittolevyä, lavuaaria ja yhtä kaappia. Jääkaapin olemassaolokaan ei ole itsestäänselvyys.
- Hissi. Nuorelle ja hyväjalkaiselle viides kerros ilman hissiä ei ole suurikaan ongelma... monelle muulle kyllä. Ja näitähän riittää.
- Lämmitys. Ranskalaiset suosivat kaasulämmitystä, sillä pitkään kaasu oli sähköä halvempaa. Nykyään kaasu on niin kallista, että kunnolla eristetyssä asunnossa, jossa on hyvin tehty sähkölämmitys tarkenee kukkarokin talven yli. Sen sijaan huterat ikkunat + vanha sähkölämmitys = lämmitystaloudellinen itsemurha.
- Eristys noin muutenkin. Vanhoissa asunnoissa on usein surkea eristys. Jos mahdollista, kannattaa kysyä paljonko ovat suunnilleen kuukauden lämmityskulut.
- Pesukoneliitännän olemassaolo, jos sellaista kaipaa. Saattaa olla myös keittiössä.
- Katutason asuntojen kohdalla lienee hyvä varmistaa tarkka sijainti. Katutaso tarkoittaa usein kirjaimellisesti sitä, että ikkunat antavat kadulle ja ohikulkijat ja/tai autot kulkevat puolen metrin päästä...

Entäs sitten, kun on tuuri käynyt ja sattunut saamaan asunnon?
Toistaiseksi voimassa oleva vuokrasopimus, kuten aiemmin kerroin, tehdään itseasiassa kolmeksi vuodeksi. Mikä siis tarkoittaa sitä, että vuokranantaja ei voi heittää asukasta ulos ennen vuokra-ajan päättymistä. Vuokralainen sen sijaan voi irtisanoa asuntonsa halutessaan.

Vuokrasopimus tehdään usein kolmena kappaleena, yksi vuokranantajalle, yksi vuokralaiselle ja kolmas kappale takaajalle. Kimppakämppään muuttavan kannattaa olla tietoinen eräästä täkäläisen vuokraussysteemin piirteestä, joka eroaa suuresti suomalaisesta: yleensä kimppakämpissä kaikki vuokralaiset ovat yhteisvastuussa koko vuokrasta. Eli jos kämppis päättää olla maksamatta omaa osuuttaan, vuokranantajalla on oikeus periä se muilta asukkailta. Samalla tavalla, jos yksi kämppis vaihtuu, periaatteessa vuokranantajalla ei ole mitään pakkoa tehdä muutosta vuokrasopimukseen, ja jos asuntoon jäävät kämppikset eivät löydä uutta asukasta tilalle, pois lähteneen pitää jatkaa vuokran maksamista. Huoneen tai asunnon alivuokraus on sallittua vain, jos päävuokralaisella on kirjallinen suostumus vuokranantajalta.

Vaikka laki ei sitä vaadikaan, vuokranantaja yleensä haluaa vuokrasopimusta kirjoittaessa nähdä todistuksen asuntoon otetusta kotivakuutuksesta (assurance habitation). Sellaisen otossa menee noin 15 minuuttia, opiskelijoille irtoaa halvimmalla MGEL:sta tai Matmut:sta. Mikäli asunnossa on kaasulla toimiva vedenlämmitin, myös sen huoltosopimus pitää hoitaa kuntoon pian muuton jälkeen.

Viksu ja vilmaattinen vuokralainen myös pyytää vuokranantajaa kirjoittamaan johonkin lappuun edellisen vuokralaisen nimen ja, jos se on tiedossa, asunnon kiinteän puhelinliittymän numeron. Tietoja tarvitsee sähkö- / vesi- / kaasu- tai internetsopimusta tehdessä.

Vuokranmaksu?
Tilisiirrolla, tai ah niin modernisti, shekillä. Siinä missä ranskalaisvuokranantaja pyytää hakuvaiheessa kiljoonaa paperia, vuokranmaksupäivässä hän ei kokemusteni mukaan ole nökönuuka. Kunhan vuokra maksetaan "joskus kuun alussa". Toisaalta, Ranskassa palkkakin monessa firmassa maksetaan "joskus kuun alussa"... Ainiin, charges on muuten itseasiassa avance sur charges, etukäteismaksu kuluista. Kerran vuodessa vuokranantajan tulee tehdä laskelma kuluista, ihan mustaa valkoisella ja palauttaa osasumma vuokralaiselle jos kulut ovatkin olleet odotettua pienemmät.

Asunnon irtisanominen?
Parhaistakin lukaaleista tulee monien jossain vaiheessa muutettua pois. Huonommista luukuista nopeamminkin. Ranskassa asunnostaan pääsee eroon 3kk irtisanomisajalla jos asuu kalustamattomassa ja yhdessä kuukaudessa jos asuu kalustetussa. Kalenterikuukausia niiden ei tarvitse olla. Irtisanomiskirje kannattaa ehdottomasti lähettää ajoissa, ja kirjattuna kirjeenä saantitodistuksella.

Kävinkö kaiken läpi? Mahdollisesti. Ainakin energia loppui...

[Kuvat: Jek in the box, CC by-nd-nc 2.0]