| « Merkittyjä tuotteita... | "Sehän on ku tanssiaisiin menossa!" » |
Autonoomi
27/05/2010
Autonoomi
Ranskassa juhlitaan (tai "juhlitaan", näkökulmasta riippuen) tänä vuonna Savoien ja Nizzan alueen Ranskaan liittämisen 150-vuotispäivää. Tosiaan, jos Suomi on ollut itsenäinen vasta alle sata vuotta, niin ei nissalaistenkaan umpiranskalaisuus kovin vanhaa ole.
Vuonna 1860 eräs tietty monsieur Napoléon liitti Nizzan ns. Torinon sopimuksella osaksi Ranskaa. Siihen saakka kaupunki oli ollut puoli-italialainen autonominen alue, jossa sitäpaitsi puhuttiin kummallista murretta. Asiasta järjestettiin aikoinaan "kansanäänestys". Tulos: noin 99,5% nizzalaisista halusi liittyä osaksi Ranskaa... hmm... olisiko ollut mitään tekemistä sillä, että asian vastustajat eivät päässeet lähellekään uurnia..? Torinon sopimuksen lainvoimaisuutta on siis moneen otteesseen kritisoitu.

Itsenäisyyshaaveet eivät ole 150 vuodessa kadonneet mihinkään. Nappasin viime viikonloppuna leipomosta mukaani ilmaissanomalehden, joissa itsenäisyyden (tai autonomian) tavoittelijat hankkeestaan kertovat. Siitä riitti paljon hupia voisarven ohelle.
Diskurssi oli aivan hurjaa, lähinnä sota-ajan propagandaa muistuttavaa. Kymmenkunta sivua ja lukemattomia kertoja sana "vihollinen". Nizzan vihollisia siis ovat kaikki, jotka eivät ole autonomian puolesta. Yhdessä artikkelissa otsikko kertoi, kuinka "Hanke nizzalaisesta henkilökortista sai viholliset raivon partaalle". Raivo tarkoitti käytännössä kommentteja siitä, että hanke on folklorinen.
Kaiken muun hyvän lisäksi en löytänyt yhtään konkreettista esimerkkiä siitä, kuinka autonomiahaaveet ja mahdollisen onnistumisen jälkeinen hallinto käytännössä hoidettaisiin. Korsikan mallin mukaan ehkä?
Mutta, koska olen utelias, surffasin ja päädyin useammallekin asiaa koskavalle sivulle. Käytännön ratkaisuja nolla. Onko kyseessä siis halu saada autonomian edut, menettämättä niitä etuja jotka kaupungin status (valtion verotulot) tuo muassaan..? Jos joku on asiasta paremmin perillä, minua saa informoida...
Eipä sillä, paikallisten kielten ja identiteetin tukeminen on usein paikallaan. Maailmassa on ihan liikaa "kuolevia kieliä" ja sammuvia kansoja. Minua vain henkilökohtaisesti tökkii yltiönationalistisuus ja kaiken mahdollisen vastustaminen. Eikö paikallisia tapoja ja perinteitä voisi ylläpitää muutenkin kuin liukumalla äärioikealle ja näkemällä salaliittoja kaikkialla?
Lue myös: Le nationalisme Niçois, interview d’Alain Roullier
Viittausosoite tähän tekstiin
Viittausosoite (kopioi hiiren oikealla näppäimellä)
7 kommenttia
En minä sinällään minkäänlaisia autonomiahankkeita vastusta, onhan esim. Korsika osaltaan autonominen (etuja ja haittoja moisesta), mutta kyse on lähinnä siitä, että:
a) ei ole konkreettisia suunnitelmia ja
b) kaikki diskurssi on vihan siivittämää, sen sijaan että yritettäisiin tehdä yhteistyötä ja löytää rakentavia ratkaisuja.
Älyttömältähän minusta nuo itsenäisyyspyrkimykset tuntuvat. Onko noi sitä mieltä, että Nizza antaa rahallisesti enemmän Ranskalle, kuin siltä saa?
Meillä baskit, gallegot ja katalaanit ovat kanssa itsenäisyyden perään. Toiset enemmän ja toiset vähemmän rauhanomaisilla keinoilla. Olen kyllä samaa mieltä kanssasi, siitä että paikallisia tapoja ja kieliä voi muutenkin pitää yllä kuin äärikeinoilla.
Kommentoi toki

![[ETUSIVULLE]](/skins/elle-a-deux/images/etusivulle-ELLA.png)
![[KOTIINKULJETUS]](/skins/elle-a-deux/images/kotiinkuljetus-ELLA.png)


