"Elle a deux passions : moutons et dormir." - Ulkosavolainen blogi Ranskasta

On asioita joita harkitaan pitkään ja hartaasti.

Minä tein viime kesänä päätöksen, jonka täytäntöönpano on kestänyt tähän saakka. Nyt sitten viimeinkin totesin, että ei helkatti, melkein-kahdeksan-vuotta saa riittää. Ei kai se identiteetti ole (täysin) karvoihin sidottu.

Lähtötilanne oli siis tämä:

Sitten lähdettiin arvauspeliin ja valittiin salonki jossa oli ennalta ihmisiä.

Lopputulos on... hyvin leikattu, mutta kovin lyhyt (ja minä näytän ihan hamsterilta isoine etuhampaineni).

Kyllähän minä tiesin, että siitä tulisi lyhyt, mutta todellisuus iski silti kasvoille sen verran kovaa, että hortoilin kampaajakäynnin jälkeen tovin verran ruokakaupassa tietämättä mitä oikeastaan olin ostamassa ja minne menossa. Peilikuvaani hätkähtänen vielä seuraavan viikon verran.

Mutta onpahan ainakin kevyempi ja helpompi pestä. Värikin on ihka-aito maantie. Auringon polttamilla etuhiuksilla.

Tässähän alkaa kohta luulla itseään suomalaiseksi.