"Elle a deux passions : moutons et dormir." - Ulkosavolainen blogi Ranskasta

Olen tässä parina männäpäivänä viritellyt kuntoon erään tekeillä olevan Blogspotin blogin ulkoasua. Tytöt halusivat kaiken minimiinsä. Selkeyttä, yksinkertaisuutta ja vähemmän on enemmän -meininkiä. Mutta nätti se on.

Tuli suorastaan hinku pikkuisen päivittää omankin blogin ulkoasua, kunhan tässä joudan. Elementti kerrallaan. Karsia turhaa poies.

Karitsa ei liity asiaan mitenkään, kunhan on söpö.

Sitten asiaan. Tein eilen ostoksen, jota en ole koskaan aiemmin tehnyt. Kloriittia siivoustarkoitukseen. Yleensä välttelen kaikkia vahvoja ja minulle turhia kemikaaleja, mutta nyt vanhat, valkoista kulunutta emalia olevat amme ja keittiön allas veivät voiton. Niitä ei saanut tahroista puhtaaksi millään muulla. Tai noh, amme ei puhdistu täysin vieläkään, mutta ainakin olen yrittänyt parhaani.

Javel vaan haisee aika synkeälle. Ei minua kloorin haju sinänsä häiritse, sen verran monta vuotta olen uimahalleissa hengannut, että siihen on tottunut. Se vai ei kuulu kotiin. (Uimahalleista tuli mieleen, että Jyväskylän Aalto Alvarissa lomalla pistäytyminen toi hetkellisesti hirveän hingun takaisin altaan laidalle. Vielä kun taikoisi aikaa ja lisämotivaatiota.)

Muutenkin olen ihan hajunatsi. En ole sinänsä virallisesti allerginen hajusteille, en edes yliherkkä (mitä nyt tuikeimmat saavat aikaan päänsäryn), mutta inhoan liiallista hajustamista muuten vain. Ihmisnenä on kuitenkin hassu asia: miten joku haju, joka on yhden mielestä miellyttävä, voi toisesta olla ihan karmea?

Minä esimerkiksi pidän bensiinin hajusta. En nyt kuitenkaan tietenkään alkaisi imppailemaan sitä vakinaisesti (jätän ne hommat muille), mutta se on hassun miellyttävä. Kun taas vastaleikattu ruoho... jos esimerkiksi työpaikalla ajetaan nurmea ikkunan alta, minun on pakko sulkea ikkuna. Meteli on hyvä tekosyy, mutta oikeasti leikatun ruohon haju on yksi vatsaakääntävimpiä tietämiäni.

Sen takia en erityisesti tykkää kokata pakastepinaattiakaan. Nimittäin jossain vaiheessa sulatus-kypsytysoperaatoita pakastepinaatti lemuaa ihan leikatulle nurmelle. Hyiyäk. Muut saavat kokata, minä vain syön.

Makaa leikkaamattomassa ruohossa hän.

Naisihminen ei myöskään saisi myöntää puoli-inhoavansa vauvojen hajua. Semmoista ihon ja hien ja puklun sekoitusta. Vielä ihmisvihollisemman kuvan antaa itsestään, kun toteaa, että vanhukset ne usein vasta pahalle haisevatkin! Ei olisi minusta lasten- tai vanhustenhoitajaksi, vaikka geriatrisessa sairaalassa työskentelenkin...

Mitkä ovat lukijoideni inhokki- ja suosikkihajuja?