"Elle a deux passions : moutons et dormir."

Joskus, kun on jostain syystä aamupäivän vapaalla töistä, ja sitten raahautuu tietokoneen ja/tai sorvin ääreen lounaan jälkeen, tuntuu siltä kuin olisi aivan väärässä paikassa. Elimistö ja aivot ovat jo siirtyneet vapaapäivämoodille, ja työpäivä alkaa ihan omituiseen aikaan vuorokautta.

Tänään minusta tuntui jokseenkin sille. Helatorstai kotona nukkuen (sivumennen sanoen, olen nukkunut koko viikon osapuilleen 12 tuntia yössä), tänä aamuna töihin neljäksi tunniksi. Toimistokäytävämme oli paljon tavallista rauhallisempi, kun puolet porukasta siltailee perjantain. Ja minä en oikein tiennyt mitä ihmettä siellä teen. Epämääräiset neljä tuntia kahden vapaan välissä.

Yksi kavereistani, niistä perjantai-iltaisista oluenjuontikavereista, joka sattuu myös olemaan ex-kollega, tosin lieni vielä enemmän hukassa tänään. Ollut lomalla koko alkuviikon, ja sitten vain perjantaiksi töihin.

[Kuva: Charles Dyer, CC BY-SA 2.0]

Eilisiltana huomasimme, kuinka satelliittilähetykset maailmaa pienentävätkään.
Kaapelitelevisio, CNN:n uutiset... ja suora lähetys Cannesin elokuvafestivaaleilta. "Miksi minä katson tätä Ameriikan kautta kierrätettynä kun Cannes on 30 kilometrin päässä..?"
Eipä sillä, hirveää hinkua ei ollut tungeksia La Croisettella muiden masentavan tavallisten ihmisten ja korppikotkien seassa siinä toivossa, että saisi valokuvattua Tim Burtonin nilkan.

Eräälla taannoisella ruokatunnilla keskustelimme Cannes-ilmiöstä: tiedättehän, turistit haluavat nähdä Ne Kongressikeskuksen Portaat. Ja sitten ovat hämmästyneitä, kun ne ovat... vain portaat.

En ole misään tapauksessa elokuvaorientoitunut ihminen, viimeisin elokuvateatterissa nähty leffa taisi olla The Goats of Pentagon, ja sekin kuukausi kaikkien muiden jälkeen. Olen aktiivisesti missannut kaikki viime aikojen suuret kolmiulotteisuustapaukset, sen joka alkaa A:lla, Titaanit vai mitä Gladiaattoreita ne nyt ovatkaan... ja jopa Liisan Ihmemaassa. Viimeisen tosin vain siksi, että yhdessä Ranskan suurimmista kaupungeista ei ole ainoaakaan leffateatteria, joka näyttäisi sen 3D:na ja englanninkielisenä. Joko tai. Moista versiota varten pitäisi lähteä... Cannesiin saakka, ja se Cannesin kyseinen leffateatteri on niin kämäinen, ettei huvita.

Mikä on siis vähintäänkin koomista. Maailman ehkä kuuluisimman elokuvafestivaalin pitokaupungissa on koko seudun surkein elokuvateatteritarjonta.

Mutta siis, itse festivaalista piti puhua. Eilisiltana avausnäytöksessä ollut Ridley Scottin Robin Hood kyllä kiinnostaisi, samoin kuin Rachid Boucharebin Hors-la-loi (lainsuojattomat). Jälkimmäinen etenkin sen takia, että Algerian sodasta kertova filmi on saanut Ranskan oikeiston varpailleen, huutamaan kovaan ääneen "historian vääristelystä", ja vaatimaan koko filmin esittämisen kieltämistä. Parastahan tässä oli se, että kieltämistä vaadittiin näkemättä koko filmiä.

Niinpä, historia sopii kirjoitettavaksi vain silloin kun se kirjoitetaan sopivalla kynällä.

PS: Boucharebin edellinen, Cannesissa palkittu Kunnian päivät on näytetty Suomessakin, YLE Teemalla.