"Elle a deux passions : moutons et dormir." - Ulkosavolainen blogi Ranskasta

Ei oo totta -blogissa kirjoitettiin taannoin epäkäytettävyydestä, mainioin kuvaesimerkein.

Itselle käytettävyysongelmasta tulevat ihan ekana mieleen pari ovea tässä talossa. Meillä ei tosiaan ole kylppärissä ovea ollenkaan, edelliset asukkaat ottivat sen pois kun se avautui sisäänpäin...

Talon hissin ovi alakerrassa on kuitenkin helmi sinänsä, etenkin jos haluaa muuttaa pesukonetta. Hississämme on siis perinteiseen tyyliin aukeavat ovet, ei haitariovea. Paitsi, että alakerrassa se avautuu niin päin, että sisään haluavan pitää ensin ängetä itsensä ja mahdollinen pesukone noin metrin levyiseen tilaan naapurin oven ja kellarin oven välimaastoon. Sitten voi avata hissin oven (koska jos oven avaa ensin, ei sen ohi mahdu että pääsisi sisään). Sitten pitää kutsua joku pitämään raskasta ovea auki, että voi tunkea pesukoneen hissiin. Onneksi kerroksissa on helpompaa.

Kuten aiemminkin joskus kerroin, ovikäytettävyyslemppareihini kuuluvat myös lentokenttien vessat. Niitä ei ole tehty yksin ja pakaasien kanssa matkustaville. Ahdasta, sisäänpäin aukeavia ovia, ja kiroamista 25-kiloisen matkalaukun kanssa ihan vain jotta voisi pissiä:
- Tunge matkalaukku edelläsi koppiin.
- Nosta se vessanpöntön päälle (ne kaikki 25+ kiloa).
- Sulje ovi.
- Nosta matkalaukku alas.
- Pissi.
- Toista edellämainitut manööverit käänteisessä järjestyksessä päästäksesi ulos.
(- Lisävinkki: Tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla myös sylivauvan kanssa.)

Hissit ovat ovien lisäksi joskus muutoinkin hyvin eksyttäviä. Täällä on eräs parkkihalli, jossa on kolme kerrosta. Ranskalaisittain ne on numeroitu 0, 1 ja 2.
Paitsi, että hissin numeronäppiksessä ei ole nollaa. Pitää painaa ykköstä päästäkseen nollaan, kakkosta päästäkseen ekaan kerrokseen... ja arvaatte varmaan millä numerolla hissi liikahtaa tasolle kaksi.

Ylläoleva kuva on käsittääkseni afrikkalaisesta hissistä, mutta siitä tuli mieleeni erään taannoisen kesätyöpaikkani hämäävä leivänleikkauskone. Siis semmoinen, jolla ostetun leivän sai jo kaupassa viipaloitua. Ideana oli laittaa leipä sisään, sulkea kansi ja masiina lähti automaagisesti toimimaan. Paitsi että masiinan päällä oli iso punainen nappula. Jonka vieressä luki viidellä kielellä "hätäpysäytys".
...arvatkaa kuinka moni asiakas painoi nappia ja tuli sitten kiskomaan minua hihasta "kun se laite ei toimi!!"

Mutta, joka tapauksessa, arkipäivämme ilostuttaja on varsinainen käytettävyysinsinöörin märkä uni:

Keittiössämme on pieni lämminvesivaraaja. (Paitsi, että se ei varaa lämmintä vettä, vaan lämmittää sen ns. lennosta.) Laite toimii kaasulla, ja jos se on koko ajan päällä, siellä on pieni liekki joka kuluttaa kaasua. Koska keittiössä lämmintä vettä tarvitsee lähinnä tiskaamiseen, sytytämme varaajan vain kun sitä oikeasti tarvitsemme, kuten kaasuputkimies meille vihjaisi. Sytytys on seikkailuoperaatio sinänsä, mutta se ei kuitenkaan ole laitteen varsinainen käytettävyysongelma...

...vaan nuo vääntimet joista hana käännetään päälle tai pois. Kuten kuvasta näkyy, ne ovat naurettavan pieniä. Ne ovat myös jäykkiä ja liukkaita. Niistä ei oikeasti saa otetta jos kädet ovat vähänkään märät tai rasvaiset. Ja keittiössähän kädet eivät koskaan ole märät tai rasvaiset...

Rivi-ilmoituspalstalle siis olisi tarvetta:
"Halutaan ostaa kaksi silikonista tuppoa maailman epäkäytännöllisimpien hananvääntimien päälle. Voidaan myös vaihtaa hyväkuntoiseen kylppärin oveen."


Kertokaa, oi armaat lukijani, mitkä ovat teidän päiviänne ilostuttavia käytettävyysongelmia?