Kansan syvät rivit vaativat

Anzi luki taannoin Twilight-kirjan ja määritteli sen sanoin "mikäli lehmät ulostaisivat kirjoja, minun mielestäni ne ulostaisivat Twilightia".

Oivallinen lause sai minut miettimään tuskaisimpia lukukokemuksiani. Viimeviikkoinen Valkoinen sohva Rivieralla ei kaikesta vaatimattomuudestaan huolimatta pääse listalle (tämä oli kohteliaisuus, oi arvoisa rouva Kirjailija, jos tämän jostain syystä sattuisit lukemaan).

Itseasiassa en varmaan ole koskaan lukenut kirjaa, jonka läpi pääseminen olisi ollut tuskallistakin tuskallisempi kokemus. En suinkaan siitä syystä, että lukisin vain loistavia klassikkoja, vaan lähinnä siksi, että tuskallisen huonot kirjat jäävät yleensä kesken.

Sen sijaan olen satunnaisesti törmännyt bestsellereihin, jotka saavat minut epäilemään ihmiskunnan älykkyystasoa. Tiedän, parempi-ihmisyys on ällöttävää, ja alleviivaamalla sitä, kuinka ei-fiksuja muut ovat, vain korostan omaa keskinkertaisuuttani.
Mutta silti.
Joskus on pakko hämmästellä.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikka Da Vinci -koodi. Opus ei ehkä myynyt ihan yhtä paljon kuin Harry Potter ja Raamattu, mutta kaukana ei liene. Luin sen. Sinänsä kiinnostavan idean ja kristinuskoa selittävien yksityiskohtien takia luin sen loppuun. Mutta se teksti. Se juonenkuljetus. Lukijan teki mieli tasaisin väliajoin hakata päätään seinään, kun päähenkilöt katselivat taulua hoomoilasina, ja siinä olevia vihjeitä alleviivattiin ja alleviivattiin, ja ne typerykset eivät sittenkään tajunneet. Lopussa oli suuri halu todeta pääosan naikkoselle, että Ei ihmekään jos ihmiskunta on niin typerää kun on sinun geenejäsi saanut...

Kuin teos olisi kirjoitettu lapsille. Harry Potteritkin olivat aikuisempaa tekstiä, ja ne sentään on kirjoitettu lapsille. Ihmeesti elokuva oli melkein toimiva... kirjaan verrattuna siis.

Masokistisuuttani olen lukenut pari muutakin danbrownia. Te, jotka olette saman erheen tehneet, oletteko huomanneet, että kaikissa toistuu sama kaava? Joku kirjan alussa hyvikseksi ja wanhaksi rakkaaksi ystäväksi esitellyistä hahmoista onkin pahis. Kolmannen kirjan kohdalla iskee suorastaan déjà vu.



Mutta, jos ameriikkalaiset ovat "tyhmiä" niin eivät saa aina synnintunnustusta ranskalaisetkaan. Ostin taannoin täkäläisen bestseller-kirjoittajan, Guillaume Musson Et après... -romaanin. Uteliaisuudesta, siitä kun on tehty leffakin, John Malkovichin kera. Ja etenkin sen takia, että olemme melkein sukua julkkikselle: Mr Musso oli yksi L:n yläasteaikaisista opettajista. (Herrasihminen ei kuitenkaan enää opeta, kirjat lyövät paremmin leiville.)

Lyhyesti sanoen, Ameriikkoihin sijoittuva kirja kertoo työnarkomaanista lakimiehestä (omaperäisyyspiste nro 1), joka on kakarana meinannut hukkua, ja sen myötä saanut jonkinlaisia poikkeuksellisia kykyjä (omaperäisyyspiste nro 2). Hommaan liitty läheisesti myös salaperäinen lääkäri ja työnarkomaaniuden takia persillään oleva avioliitto (omaperäisyyspiste nro 3). Paitsi että pääosalakimies ei tajua voimiaan ja viettää koko kirjan ajan taas hoomoilasena annettujen vihjeiden edessä. Eikä tietenkään saa suutaan auki silloin kun pitäisi.

Kirja ei ole erityisen mielikuvituksellinen, ajoittain jopa tylsä. Jätin sen kesken kertaalleen, ja päätin sitten lukea loppuun vaikka hampaat irvessä. Eihän kirjasta voi hankkiutua eroon ennen kuin se on luettu. Noh, nyt on, tungin sen Fifin harmiksi. Ainoan pisteen voi antaa kohtuullisen toimivasta loppuratkaisusta. Mutta hei, se olisi voinut tulla 50 sivua aiemmin.

Tyylissä ja aihevalinnoissa oli jotain Marc Levya. Jos Levynkaan romaanit eivät suorastaan kirjallisia orgasmeja ole, niin tämä oli niihin verrattuna lähinnä laskuhumalaista naimista toyotan takapenkillä.

Ilmeisesti kansan syvät rivit vaativat alleviivausta.

  • Maria M.
    Kommentti Lähettäjä: Maria M.
    09/08/2010 @ 16:46

    “Sen sijaan olen satunnaisesti törmännyt bestsellereihin, jotka saavat minut epäilemään ihmiskunnan älykkyystasoa. Tiedän, parempi-ihmisyys on ällöttävää, ja alleviivaamalla sitä, kuinka ei-fiksuja muut ovat, vain korostan omaa keskinkertaisuuttani.
    Mutta silti.
    Joskus on pakko hämmästellä. “

    Kyllä, kyllä! Mulle tulee sama fiilis ylipäätään mistä vaan suuren suosion saavuttaneesta asiasta - ne Twilightit siellä listan kärjessä, ne tosin olen katsonut vaan leffana, äärimmäisesssä tylsyydessä :D Elokuvista tulee siis kans joskus sama. Sit sitä painiskelee sen kans et onko mussa nyt tosissaan jotain näin pielessä kun en vaan tajuu miten kukaan viitsii kuluttaa ainokaista elämäänsä johonkin tällaiseen paskaan (ja olen samaan aikaan vihainen siitä että itsekin juuri tein niin), ja toisaalta niiden huonojen juttujen huonous on vielä ärsyttävämpää, kun ne huonot jutut menestyy ihan himona (ja tuottaa tsiljoona jatko-osaa) x) Se on vähä ku kattois vierestä jotain persujen nousua ja suosion kasvua ja ihmettelis vaan et mitä hittoo tääl tapahtuu… :D

  • Kommentti Lähettäjä:
    09/08/2010 @ 16:53

    Aijoo, ja The Da Vinci Koodi. Katoin leffan, ja se oli aivan liian pitkä ja kurttuotsaisen tyhmä. :D Jos pitää tehdä tyhmää, se pitäs tehdä tyylillä, niiku Samuel L. Jackson ja Snakes on the (mothafuckin) plane XD En halua lukea kirjaa. :/ Ja mulla olis sananen sanottavana toki myös Harry Potterin vikoista kirjoista, mutta ehkä niitä ei lasketa, koska se nyt oli vaan semmosessa liikerata putkessa koko HP-hypen kanssa. Ne kirjat olis voinu lopussa olla vaikka “Hevonen sanoo ihaa” -tekstiä täynnä ja ne olis myyny sikana. x)

    Nojoo, mä taas hyvin puhun kun ite tykkään Star Wars Episode ykkösestä. :F

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    09/08/2010 @ 17:32

    Joo, mä itseasiassa meinasin mainita sen Harry Potterin viimeisen osan kustannustoimittamisen paskuudenkin (leikatkaa 150 sivua pois!) mutta jotenkin se ei mahtunut tähän. Postauksen kustannustoimtitaja oli liian tehokas…

  • airelle
    Kommentti Lähettäjä: airelle
    09/08/2010 @ 18:35

    ylipäätään kaikki, mikä on hirveän suosittua yleensä menee multa yli hilseen, ei vaan bestseller-kirjat.
    toisaalta makujahan saa olla monia ja tarjontaa sen mukaan, mutta miksi juuri huonoimmat tuotokset yleensä saa suurimmat marketing-panostukset? mitä se kertoo niistä, jotka käyttävät näitä rahoja? muiden on pakko tulla perässä, paitsi jos sattuu olemaan lukutaitoinen ja analyyttinen eli osaa hakea myös vaihtoehtoja. teotiani on siis se, ettei vika ole niinkään pelkässä tyhmyydessä vaan media-lukutaidottomuudessa. mennään marketing-halpaan, eikä osata hakea parempaa, luullaan vaan, että tää on nyt sitä parhainta, mitä ihmisyys osaa tuottaa, koska siitä eniten puhutaan.
    Harrystä puheen ollen, vaikka olen itsekin ne lukenut, eikä ne nyt olleet pahinta, mitä maa päällään kantaa, on olemassa “nuoriso"kirjasarja, kirjoittaja joku irlantilainen, jolla irlantilainen (mahdoton muistaa) nimi, kirjojen päähenkilö on Artemis Fowl. ne on sata kertaa parempia kuin HP eikä lainkaan samalla lailla tunnettuja tai filmiä edes näköpiirissä! selittäkää mulle, miten kukaan ei ole tarttunut koukkuun edes ratsastaakseen HP:n menestyksellä? siksi että kirjailija on irlantilainen? jos se olis ollut amerikkalainen kuten se toinen fantasy-kirjailija, se teini, jonka kirjoista kanssa on tehty leffoja, olisikohan päässyt paremmin pinnalle?

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    09/08/2010 @ 18:46

    Artemis Fowl ei ehkä ole HP:n tavoin tunnettu, mutta tunnettu kuitenkin. Jopa minä olen niistä kuullut, vaikken juuri fantasiakirjallisuutta harrastakaan.

    Mutta se ei ollut pointti, vaan varmaankin se, että monille kirjallisuuden(kin) pitää olla helppoa ja ennalta pureksittua.

  • Sanna
    Kommentti Lähettäjä: Sanna
    09/08/2010 @ 20:20

    Piti ihan tarkistaa, kun muistin, että yks Musson kirja on hyllyssä (anopilta joululahja) Seras-tu la? Ollin mielestä muuten ihan loistava, saat lainaan ens kerralla. Piti muuten kysyä, että tykkäsitkö yhtään siitä Hämeen-Anttilasta?

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    09/08/2010 @ 20:53

    Joo, kyllä mä siitä tykkäsin ihan silleen tarpeeksi. Sen luki ihan mielellään, kun oli jotain ideaakin :) vaikka eihän sekään elämää suurempi romaani ollut, niin hyvä kirja silti.

  • Katja
    Kommentti Lähettäjä: Katja
    09/08/2010 @ 21:45

    Noh, vähän enemmän kunnioitusta Toyotan takapenkkiä kohtaan ;)

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    10/08/2010 @ 08:56

    Meinasin sanoa, jotta “karvanoppatoyota", mutta se oli liian pitkä. :D

  • Kommentti Lähettäjä:
    10/08/2010 @ 12:07

    Se on aina niin imartelevaa, kun minun täysin objektiivisista ja puolueettomista arvosteluistani pidetään. :-D

    Twilight oli tosiaan sekä kirjana että elokuvana aivan kamalaa kuraa, mutta olen kyllä pääosin samaa mieltä kanssasi noista bestsellereistä. Dan Brownin kirjat ovat suhteellisen menevää kertakäyttöviihdettä, mutta ei todellakaan mitään sen kummempaa, enkä niiden ympärillä käytävää hypeä oikein ymmärrä.

    Luin tässä kesällä Carlos Luis Zafonin Tuulen varjo -kirjan, ja ihmettelen kyllä, miksi siitäkin niin kohkataan. Se oli ihan OK, mutta ei todellakaan mitenkään erikoinen.

    Mutta ehdottomasti kaikista kamalin kirjallisuuden laji on huono hömppä. Hömppä on kivaa, sillä on paikkansa, mutta huonosti kirjoitettu ja tehty hömppä on kammottavaa ja tekee vain vihaiseksi. Esim. Lisa Jewell -nimisen kirjailijan mestariteos “Hyvät bileet” (Ralph’s party). Surkeaakin surkeampi kirja.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    11/08/2010 @ 12:15

    Huono hömppä kyllä tosiaan tekee melkein vihaiseksi, etenkin jos se on liian ennalta-arvattavaa…

  • Pupuce
    Kommentti Lähettäjä: Pupuce
    14/08/2010 @ 21:15

    Mie ainakin tykkäsin Da Vincistä ja Enkeleistä ja demoneista. Miusta yksi luettavan kirjan kriteeri on se, että se on juuri helposti luettavaa eikä joka sanaa ja lausetta tarvitse miettiä puolta päivää. Mutta…kääntänän koulutuksen saaneena pahinta kakkaa on ehdottomasti huonosti käännetty (ja kustannustoimitettu) käännöskirjallisuus (!). Se saa miut raivon partaalle suorastaan! Paljon hehkutettu Kate Mossin Labyrintti on valitettavasti niin huonosti käännetty suomesksi, että sen lukeminen oli tuskallista suorastaan. Pitäisi lukea se uudestaan alkukielisenä, sillä jäi epäselväksi, että oliko kirjailija kirjoittanut epäkoherentisti vai johtuiko kaikki “outous” vain huonosta käännöksestä…

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    13/08/2011 @ 02:37

    Päädyin lukemaan tätä postausta näin vuotta myöhemmin, ja Pupucen kommentista tuli mieleen hyllyssäni odottava norjalaisdekkari, jossa olen edennyt noin viisi sivua kerrallaan.

    En nimittäin tiedä onko se outo ja kökkö noin alunperinkin, vai onko suomennos vain niin kankea että heikottaa.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!