Kevät ja kynsiä

Uskollisimmat lukijani muistanevat kun vaadin normalisointia. Aiemmin mainituista lentokenttien vessoista ja pussilakanoiden rei'istä olen yhä samaa mieltä, mutta tällaisina sateisina aamuina mielessä käy eräs muukin kohde:
tuulilasinpyyhinten nopeus.

Oikeasti, ainakin Méganeen tarvitsisin kaksi välinopeutta lisää. Sellaisen tihkukytkintä vielä hitaamman, joka pyyhkäisisi vähän kerran minuutissa, ja sitten semmoisen tihkukytkimen ja sitä seuraavan väliltä olevan, laiskahkon. Kätevintä tietysti olisi jos nopeutta voisi itse portaattomasti säätää esim. jostakin kierrettävästä napista.

Muttajoo, jos tänään sataa, niin eilissäiltapäivänä oli sitten sitäkin komeampi kevätkeli. Ensimmäinen varsinainen kevätpäivä. Olisi jo aikakin, sade alkaa tympimään. Tunnen itseni vähän huijatuksi, väittävät että Rivieralla olisi aina kaunista.

Eilen kuitenkin tosiaan aurinko paistoi meren yllä, melkein lämpimästi, ja ulkosavolainen tunsi olevansa lähes huhtikuussa. Uskaltauduin ulos ilman takkia, ja kirosin etten tajunnut ottaa kameraa mukaan. Mitään uutta ja ihmeellistähän tuossa pikkukaupunkimme satamassa ei ole, mutta se valo vain on niin upea. Missään muualla en ole tämmöistä puuterinväristä valoa nähnyt. Kun siihen yhdistetään kalan tuoksu, lokkien huudot, terassilla lounastavat perheet ja meri, joka oli hämmästyttävän rauhainen (olisiko noudattanut ohjeita sunnuntailevosta?), niin melkein unohti olevansa vielä tammikuussa.

Käyskentelimme kaukaisimmalle laiturille saakka, sinne missä ovat suurimmat ja komeimmat jahdit. Katselimme shipbrokerssien ikkunoista myynti-ilmoituksia, ja totesimme pienenkin paatin olevan melkoisen kaukana nykyvaroistamme. Vaan saahan sitä haaveilla...

Koska kuvia ei ole sunnuntai-iltapäivästä, niin julkaistakoon sitten turhanaikainen sarja nimeltä "Ulkosavolainen kuluttaa aikaa junassa kuvaamalla kynsiään erilaisilla kännykkäkameran efekteillä maustettuna". Laatu on aika kauhia.












(sävynä Essencen n° 53 "all access" + jotain saman merkin kimallelakkaa)

  • Silja
    Kommentti Lähettäjä: Silja
    25/01/2010 @ 12:00

    Mä toivoin ihan samaa nuoruudessani isin Méganella ajellessani ja olin onnellinen, kun pääsin sateella ajelemaan mummun Almeralla. Siinä kun olikin tihkukytkin säädeltävissä! Sittemmin sama auto on periytynyt äitille ja sitä kautta yhä useammin mun käyttöön. Ei se säätö nyt ihan portaaton ole, mutta on siinä ainakin viisi eri nopeutta.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    25/01/2010 @ 15:46

    Wau, Méganessa taitaa tosiaan olla kolme tai neljä nopeutta :)

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!