Kohtuullisia linkkejä

Aiemmin täytin yhden meemin downshiftauksesta.

Sitä myöten menin tietenkin seuraamaan linkkiä ja sitten toista linkkiä ja sitten kolmatta linkkiä, kunnes oli jo liian myöhä ja totesin, että ulkosavolainen töissäraataja (*) todennäköisesti herää aamulla ihan liian väsyneenä.

Mutta siis, asiaan.

Menopaussi-blogissa on virinnyt mielenkiintoista keskustelua naistenlehdistä, ja siitä onko "oravanpyörästä pois heittäytyneiden batiikkitaiteilijoiden" jatkuva esittely sittenkään niin fiksua. Toisaalta, se voi antaa mielekkään esimerkin siitä, kuinka elämässä voi tehdä valintoja. Toisaalta, se arvottaa Hyvän Elämän, johon ei selkeästikään kuulu Siwan kassalla nälkäpalkalla työskentely, jotta saisi ruokaa pöytään. Yksi aihe lisää olla kateellinen. Kohtuullistamisen ja oravanpyörästä ulos hyppäämisen ikuinen ristiriita ja peruskysymys onkin: "Voiko sellaiseen ryhtyä, jos ei jo pohjalla ole tiettyä vakautta elämässä?"

Samassa keskustelussa oli myös eräs toinen kommentti: "Ja jos on työtön, ei saa sanoa, että onpa mukavaa kun voi värjätä batiikkikankaita. Työttömän pitää tuntea syyllisyyttä, ja oravanpyörästä hyppäämisen pitää olla oma valinta, ei olosuhteiden sanelema pakko. Pitää siis ensin pärjätä että sitten voi osoittaa valinneensa sen, ettei enää juokse uralla.

Jos olisi yleisesti mahdollista tehdä vaikka puolta viikkoa töissä, luulisin että moni valitsisi sen. Tasapaino säilyisi, kun olisi aikaa sekä ammatilliseen että ihmisenä kehittymiseen. Ja saisi erilaisia virikkeitä eri elämänsä osista."

Silloin kun olin muutaman kuukauden työttömänä, arvostin valtavasti mahdollisuutta nukkua pitkään ja tehdä asioita omassa tahdissani. Vaikka kuinka olisi pitänyt syyllistyä lomafiiliksistä. Taloudellinen epävarmuus oli tietysti vähemmän kivaa.

Ranskassa muuten moni (nainen) tekee lastenhankinnan jälkeen ns. 80% työviikkoa, eli noin neljää päivää viikossa. Maassa jossa muuten työskennellään heleposti seitsemään saakka illalla, keskiviikon ottaminen lastenkaitsemiseen on sosiaalisesti täysin hyväksyttyä.


[Kuva: DeaPeaJay, CC BY-SA 2.0]

Mari Koo muuten sivusi ihan samaa elitistisyysaihetta blogissaan aiemmin, ja totesi, että "Vähäistä kulutusta ja joutilaisuutta arvostetaan, kun niitä toteuttaa ihminen, joka halutessaan voisi helposti olla myös kiireinen ja hyvätuloinen."

Simplicitas-blogissa heitettiin ilmoille myös eräs muu näkökulma, joka on minun mielestäni tärkeä sille "ihan normaalille ihmiselle": "Kohtullisuuskeskustelu on tähän saakka liikkunut paljon työnteon vähentämisen tai lopettamisen tiimoilla, vaikka kohtuullistamisessa on sen lisäksi muitakin näkökulmia. Nyt keskustelu näyttää suuntautuvat erityisesti kulutuksen kohtuullistamiseen eettisistä ja ekologisista syistä. Monelle oman kulutuksen vähentäminen ja arviointi toimii oivana oppituntina myös siihen, miten muut kuluttavat ja mitä pitäisi tehdä, että ylipäänsä saamme tämän kulutuksen vaikutukset maapallon kestokykyyn minimoitua."

Niinpä. On yleensäkin melko... hmm... typerää katsoa mitä tahansa aatetta vain yhdestä näkökulmasta. Tuskin downshifting kutistuu pelkkään työnteon vähentämiseen. Entäs jos ihminen on tyytyväinen työssään? Eiköhän sitä voi parempaa elämää itselleen (ja sille maapallolle) etsiä muualtakin.

* Tämä viikko on itseasiassa töissäkin varsinaista leppoistelua. Perfektionistipomoni on lomalla, joten puhelin ei soi kuin muutaman kerran päivässä, eikä kukaan korjaa pilkkujen kokoa teksteissä.

  • sari
    Kommentti Lähettäjä: sari
    08/04/2010 @ 18:36

    hyvia huomioita.

    varsinkin taalla isossa maailmassa tuntuu etta ne pienipalkkaiset vasta pitkaa paivaa tekevatkin, eivatka mitenkaan kylla voi kohtuullistaa jos haluavat syodakin.
    tai taalla kylla kaikki tekee pitkaa paivaa, ja alleviivaavat jatkuvasti sita miten paljon on toita ja miten kiire on. en tieda onko niilla oikeasti enemman hommaa kuin mulla vai kuvitteleeko ne vaan etta on (siis saman vuosikurssin koulukavereilla).

    olen koittanut olla joutumatta tuohon vetoamalla siihen etta a) mulla on lapsi eli on pakko olla ei-tyoaikaa b) ma olen eurooppalainen eli mun sisaanrakennettu tyoviikko ei pysty ylittamaan 35 tuntia :)

  • Katja
    Kommentti Lähettäjä: Katja
    08/04/2010 @ 20:04

    No ilman muuta vaihtoehtoisuus on vaihtoehto vain silloin kun on valinnanvaraa: meillä Tuppulassa ns. hyvien perheiden vesat ovat vaihtoehtoisia, muut reikäpersefarkuissa kulkevat ja fillarilla ajavat vain persaukisia :D

  • Krii
    Kommentti Lähettäjä: Krii
    08/04/2010 @ 20:55

    En vain voi olla ajattelematta, että koko downshifting-käsitteen on keksinyt joku downshiftaaja, jolla on huono omatunto siitä, että hänellä on varaa kohtuullistaa ja siitä että ei enää tee niin paljon töitä. Ajatteli sitten, että keksitään sille hieno nimi ja yhdistetään se vielä ekologisuuteen, niin ei enää näytä niin pahalta.

    Itse elän aika lähellä downshiftingiä, mutta lähinnä siksi, että en tykkää shoppailusta enkä autolla ajamisesta, en halua sitoutua omistusasuntoon, enkä vaan saa aikaan töissä yhtään sen enempää, olenpa siellä 7 tai 10 tuntia. Onhan se tietysti kiva, että tällä laiskalla ja viitsimättömällä elämäntyylillä on joku hieno nimikin.

  • zapiska
    Kommentti Lähettäjä: zapiska
    08/04/2010 @ 21:45

    Olen Kriin kanssa jokseenkin samaa mieltä. Kohtuullistamiset ja hitaammat elämät ovat jonkun pätemiskeksintöjä.

    Minusta kohtuullistamisen erittäin hyvä lähtökohta ja perustelu on terve itsekkyys. Elää ja toimii yhteiskunnan sääntöjen mukaan kuten itselle ja läheisille on parasta ja mukavinta. Tällöin ihan tavallinen arki karsii ne turhuudet joihin ei ole varaa ja ne tekemiset jotka eivät kiinnosta. Tällainen arki on kokonaisuudessaan kohtuullistamista ilman minkään sorttisia pohdintoja.

    Viisas anoppini on sanonut mm., että mukavasti saa asua, mutta turha on palatsia rakentaa,ihminenhän pystyy olemaan vain yhdessä huoneessa kerrallaan.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    09/04/2010 @ 09:04

    Paljon muuten riippuu tosiaan siitäki, miten viimeisen päälle meinaa tehdä työt. Saahan sitä varmaan yhden ikkunan pesussakin kulumaan vuorokauden jos oikein hankaa ja putsaa hammasharjalla. Mutta onko se sitten enää fiksua…

    En siis kannata huolimattomuutta, kannatan sitä että hommat tehdään kunnolla, menemättä äärimmäisyyksiin.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    09/04/2010 @ 09:05

    “en halua sitoutua omistusasuntoon, enkä vaan saa aikaan töissä yhtään sen enempää, olenpa siellä 7 tai 10 tuntia. Onhan se tietysti kiva, että tällä laiskalla ja viitsimättömällä elämäntyylillä on joku hieno nimikin.”

    On siis muitakin kuin minä jotka _haluavat_ asua vuokralla \o/

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!