Metabloggaaja iskee
Julkista nettiyksityisyyttä
Kuinka tehdään suosittu blogi?
Madonnaa ja yksilöllisyyttä
Sekalaista avautumista
Aina mene täälläkään niinkuin strömsössa
Sisäkompostointia
Käytettävyysinsinöörin märkä uni
Kohtuullista
Audilla ryysyrantaan...
Ranskaa ja asiaa
Muutama patonkifakta
Lyhyt ranskan oppimäärä
Asunto Ranskasta?
Ranskan hyviä puolia
Kesätöitä Ranskasta?
| « Metsää ja maisemia | Muut puhuvat » |
Kohtuullista
04/04/2010
Kohtuullista
Käsi ylös kuinka moni tuntee termin "leppoistaminen"? Tai "kohtuullistaminen"?
Sitähän minäkin. Ei tarvitse hävetä, jos käsite, tai sen englanninkielinen vaste "downshifting" eivät ole tuttuja.
Selittämiseksi en taida alkaa keksimään pyörää uudestaan, joten lainaan Yleisradiota:
* Downshifting on alunperin Yhdysvalloissa syntynyt ilmiö, jolla tarkoitettiin ylemmän keskiluokan vapaaehtoista muuttamista halvemmille asuinalueille
* Downshifting-sanalle ei ole varsinaista suomennosta, on kuitenkin puhuttu elämän kohtuullistamisesta tai vapaaehtoisesta vaatimattomuudesta
* Ajatuksena on mielekkäämmän elämänrytmin saavuttaminen esimerkiksi työntekoa ja kuluttamista vähentämällä
Sitä aina välillä kuin vahingossa huomaa olevansa kohtuullistaja. Harvemmin kovin aktiivinen sellainen, kovin tiedostava, tai kovin täydellinen. Etenkin nyt, kun palkkatyön ja asuinpaikan muuttumisen myötä kulutus on selkeästi kasvanut, ja elämä on aiempaa paljon aikataulutetumpaa. En minä ihan vielä halua eläkkeelle jäädä, mutta olisihan se kun voisi peruslaskuistaan selvitä vähemmällä työnteolla. Yllättäen minulla ei ole minkäänlaista hinkua johtavan luokan 60 tunnin työviikkoihin, vaikka se varmaan palkkapäivänä jossain näkyisikin.
Heikki Honkala teki blogiinsa taannoin meemin, jonka aiheena on "Millainen downshiftaaja olet?" Katsotaanpas...
1. Kuka?
Minttu, kakskytseitsemän, satakuuskytyks, laatu- ja riskienhallinta-assistentti jolla on kotona noin sata lammasta.
2. Missä?
Seitkytlukulaisen kerrostalon kolmas kerros kivenheiton päässä Nizzan satamasta. Aiemmin ympäri Ranskaa ja Suomea.
3. Kotoisin?
Savolainen. Jos tarkkoja ollaan, niin keski-savolainen joka puhuu kuin pohjois-savolainen.
4. Suhteesi leipätyöhösi/pääaktiviteettiisi?
Olen ihan oikealla alalla, mutta ihan väärässä paikassa. Sairaalan riskien- ja laadunhallinta on varsin mielenkiintoista, mutta valitettavasti olen tippunut paikkaan jossa henkilöstöä on liian vähän ja johtamistyyli perustuu stressiin. Että jee. Eipä sillä, nykyduuniin kuuluu pajon sihteeriköntyötä, jota en aio tehdä loppuikääni, joten eiköhän fiksulle ulkosavolaiselle löydy jotain muutakin, myöhemmin. (Eli, jos olen samassa paikassa vielä kahden vuoden päästä, ottakaa kiinni ja viekää hoitoon..)
Leipätyö on tällä hetkellä keino maksaa laskut enemmän kuin suorastaan itseni ilmaisemista. Ala tosiaan on kuitenkin oikea, en minä tuolla enää muuten olisikaan. Täkäläisiä vuokria on kuitenkin mahdotonta maksaa jos tulotaso kovin tippuu, ja kun toinen puolisko on opiskelija...
5. Mitä harrastat?
Jännä. Kukaan ei ole kysynyt minulta aikoihin mitä oikein harrastan... Nukkumista. Lampaita. Satunnaista haahuilua meren rannassa tai vuoren rinteellä (kunhan ei liiaksi nouse). Tykkään suunnistaa mutta inhoan juoksemista. Bloggaamista.
6. Kerro luonteestasi
Välttelen asioiden aloittamista, mutta teen ne kunnolla... kunhan alkuun pääsen (Niitä savolaisia projekteja, aloittamista vaille valmiita). Olen sekä hiljainen että puhelias, riippuu pitkälti kielestä ja seurasta.
7. Milloin tunnet olevasi eniten oma itsesi?
Kotona. Sanan kaikissa merkityksissä.
8. Huvittavin heikkoutesi?
Organisoin vaikka elefanttifestivaalin kaupunkiin jos on tarvis, mutten kykene pitämään järjestyksessä papereita työpöydällä saati vaatteita kaapissa.
9. Itsellesi tärkein vahvuutesi (No, rohkeasti vain!)?
Käytännön järki. Metrokartoilla, veropapereilla ja pesukoneilla ei ole salaisuuksia.
10. Suhteesi sosiaaliseen mediaan?
Kuorin kerman päältä ja käytän vain sitä mikä itsestä mielekkäältä tuntuu. Eli siis blogit, Facebook ja muutamat keskustelupalstat. Interaktiivisuus on kivaa, mutta kun mulla on sanottavaa haluan sanoa sen pidemmin kuin 140 merkissä.
11. Suhteesi downsiftaukseen?
Tällä hetkellä toivottoman utopistinen. Kts. kohta 4.
En kuitenkaan ole missään tapauksessa perfektionisti, ja mieluummin nukun kuin tiskaan jos siltä tuntuu.
12. Muita slow life -mausteita?
Lasketaanko ekologisuuden yritteleminen? Haave omasta minikompostista parvekkeella?
13. Miten slow life näkyy arjessasi?
Kerrottakoon alkuun, että minulla on auto. Se kuuluisa Mégane, jolla tällä hetkellä ei ajeta kun töihin pääsee bussillakin (ja koska se pitää kummaa ääntä... siis Mégane, ei bussi). Päätin, että jos minun pitää käyttää aamustani 40 minuuttia ruuhkassa, niin mieluummin luen kirjaa kuin ajan itse. Puoliskolla ei edes ole ajokorttia, se on parempi ihminen kuin minä.
Meillä ei kummallakaan ole aikatauluttavia harrastuksia, työnteossa on jo aikataulua ihan tarpeen. Haluan pitää viikonloppuni ja iltani vapaina.
14. Suurin henkilökohtainen slow life-/ekohaaste?
Työnteon vähentäminen, mikä ei liene realistista ihan heti. Lentämisen välttäminen, joka ei sekään ole kovin realistista. Valitettavasti junalla ja laivalla tullaan täältä Suomeen kovin pitkän aikaa ja kovin kalliilla.
15. Miten sinusta tuli kohtuullistaja tai miten kiinnostuit aihepiiristä?
Siis, enhän minä oikeastaan ole kohtuullistaja, mutta joo. Ei haljota hiuksia.
Vastaus: vähitellen. Jossakin vaiheessa sitä vain tajusi, ettei "yhdeksästä kuuteen" ole ainoa oikea tapa elää, eikä sillä ole niin väliä vaikkei vanha sohva ihan sopisikaan yksiin muun sisustuksen kanssa. Vaikken olekaan uskonnollinen, yritän seurata erästä oivaa sanontaa: "Let go and let God." Kaikesta tarvitse stressata, tapahtuvat ne asiat kuitenkin.
16. Mielikirjasi?
Burnettin Pikku Prinsessa ;) Tai joku Ken Follett. Luen yleensä kuten katson televisiotakin: melko kevyttä. Surkeus ja kuolema jääkööt uutisiin ja töihin.
17. Mitä teet, jos sinulle tarjoutuu tunnin luppoaika tilanteessa, jossa et sellaista odottanut.
Nukun, jos mahdollista. Tai sitten kaivan kirjan esiin, tai ihmettelen ympäristöäni. Tai istun oluelle hyvän jutteluseuran kanssa.
18. Kerro jokin tämänpäiväinen hyvä hetki
Nyt. (Jos ei lasketa seinän takana huutavia naapurin kakaroi.. lapsia.) Olen yksin kotona, ei vieraita tahi muutakaan pakollista tai vapaaehtoista sosiaalisuutta, puhuin tunnin Skypessa vanhempieni kanssa, ja huomennakin on vielä vapaapäivä.
19. Kahvi maidolla vai ilman?
Mieluiten maidolla. Töissä juon ilman, kun ei siellä maitoa ole. Sokeria kuitenkin. Tee maidolla ilman sokeria.
20. Mitä muuta haluat sanoa?
Asioilla on taipumuksena järjestyä.
Pysyvä linkkiViittausosoite tähän tekstiin
Trackback URL (right click and copy shortcut/link location)
11 kommenttia
Taas kerran huomaan että meillä on aika paljon yhteistä :D. Voisinkin varastaa tän meemin ja vastailla omaan blogiini. 
Siitä vain Eve. Käy sitten vinkkaisemassa myös Honkalan Heikin blogiin, hän halusi tietää kuka meemiin innostuu. 
mua on vahan harmittanut se etta olisi kiva harrastaa jotain, mutta en missaan nimessa halua aikataulutettua harrastusta joka viela maksaisikin jotain. meditointi on ollut ihan mahtavaa siksi etta se on ilmaista eika haittaa yhtaan jos kay vaan silloin kun paasee kaymaan.Ma olen kanssa koittanut valilla vetaa syvaan henkea ja olla siivoamatta lapsen leluja lattialta kun siella ne kohta taas kuitenkin on. silti en ihan voi allekirjoittaa tata "eikä sillä ole niin väliä vaikkei vanha sohva ihan sopisikaan yksiin muun sisustuksen kanssa", koska olen huomannut etta voin paremmin estettisesti miellyttavassa ymapristossa (itsea miellyttavassa siis).
toisaalta esimerksi makuuhuone on hyvinkin epaesteettinen parhaillaan, mutta sen susirumimman rempallaan olevan piirongin kohdalla vedan joka paiva oikein syvaan henkea ja hypistelen ovennuppeja jotka laitan siihen kesalla kun ehdin maalata sen (ja sita ennen poistaa vanhan maalin).
Ne nupit ostin jo viime kesana, mutta olen onneksi osannut todeta etta hiljaa hyvaa tulee.
Rupesin vaan miettimään, että voiko kutsua itseään kohtuullistajaksi, jos on aina elänyt sillä tavalla (mitä kutsutaan downshiftingiksi). Vaaditaanko siihen se, että tienaa tai on joskus tienannut hyvin ja/tai että on joskus elänyt oikein keskiluokkaista elämää. Eihän se oikeastaan ole downshiftausta sanan varsinaisessa merkityksessään, jos on aina elänyt silleen kuin opiskelijat keskimäärin? Ja en siis nyt tarkoita sinua, vaan mietin lähinnä itseäni. Sari,itse kullakin omat arvostuksensa. Mulle tosiaan sisutuksella ei ole niin väliä, eikä mulla ihan rehellisesti sanoen ole silmääkään. Olisi kiva asua ns. tosi kivalta näyttävässä asunnossa, mutta mä en koe asiaa niin olennaiseksi, että jaksaisin käyttää siihen paljoa energiaa. Ehkä sekin on kohtuullistamista? Ei käytä energiaa asiaan, jonka tajuaa olevan itselle melko merkityksetön, vain sen takia, että niin "pitäisi olla".
Krii,
Tuo onkin jännä kysymys. Toisaalta, eihän kohtuullistaminen ole mikään absoluuttinen tapa olla tai elää, eiköhän siihen "riitä" se, että haluaa itse löytää itselleen mielekkäämpiä tapoja olla ja kuluttaa. Tuskin siinä tarvitsee kehenkään keskimääräiseen itseään verrata.
juurikin niin kuin sanoit, eli jos ei itselle ole valia niin miksi ottaa stressia.meilla on monen ihminen mittapuun mukaan likaista, sotkuista, ramaa ja toimimatonta, mutta kun meille kelpaa niin miksi muuttaa asioita.
Edellinen telkka oli meille tullessaan jotain 20 vuotta vanha, se laitettiin paalle laittamalla topseli seinaan, aanta ja kanavaa saadettiin tunkemalla pihdit reikaan (jossa oli ennen saatopoyryla) ja kaantamalla telkkarin sisalla olevasta nipukasta. Kaverit olivat joko kauhistuneita tai huvittuneita, mutta ei meilla ollut mitaan tarvetta hankkia parempaa.
ja vaikka "karsinkin" epaesteettisesta sisustuksesta niin nautin uusien (varsinkin halpojen) sisustusloytojen/projektien tekemisesta. se on ehka muuten joka sitten yksi niista harrastuksista (joita ei varsinaisesti ole).
Se onkin kivaa, jos ei ole "pakkoa" löytää jotain tiettyä asiaa, vaan osaa tyytyä siihen mitä tällä hetkellä on ja vaihtaa parempaa kun parempi osuu kohdalle. 
Niin. Meillä kohtuullistaminen on sujunut käytännössä niin, että nyt meillä kyllä on se pala vihreää takapihalla ja omat neljä seinää, paikallista lähiruokaa ja perunamaa. Mutta kun lapsen pitää kuitenkin käydä joka päivä koulussa, joka taas on kaupungissa eikä maalla, niin joudumme sahaamaan sen välin eestaas AUTOLLA joka syö BENSAA ja kun koulupäivä osuu kaikilla lapsilla samaan ajankohtaan niin siinähän sitten matelemme RUUHKASSA muiden seassa. Meillä kohtuullistaminen olisi ehkä takaisin kaupunkiin muuttamista - asuttaisiin pienemmässä tilassa ja käytettäisiin enemmän julkisia kulkuvälineitä. Mutta sitten sitä pitäisi lähteä joka viikonloppu jonnekin maaseudun luontoon, mikä taas on MATKAILUA. Saattaa olla, että olen käsittänyt kohtuullistamisen väärin. Siitähän sitä on ties kuinka paljon puhuttu, että vaikka pitäisikin syödä lähiruokaa, niin silti pitäisi asua kaupungissa (mieluiten pienessä tilassa) ollakseen hyvä ihminen.. 
Googletin hakusanoja "työnteon vähentäminen" ja päädyin tänne. Kerrassaan ihana kirjoitus!Pari viikkoa sitten, kun ajelin töihin, kuuntelin radiosta (Ylen kanavalta) juttua downshiftingistä. En ollut kuullut termiä aiemmin, mutta sisältö tuntui mielekkäältä, minulle sopivalta. Olen jo melko pitkään miettinyt vaihtoehtoja näille 10-tuntisille työpäiville, ja nyt alkaa pikkuhiljaa kirkastumaan, että vaihtoehtoja todellakin on.
Haluan enemmän aikaa itselleni. Haluan päättää itse ajankäytöstäni. Miksi ihmeessä minun, aamulla aina väsyneen ihmisen, pitää väkisin nousta kuudelta ylös, kesät ja talvet?
Ensimmäinen ratkaisu on siirtyminen nelipäiväiseen työviikkoon. Oli suorastaan huikaisevaa lukea, että Ranskassa tämä on enemmänkin käytäntö kuin harvojen vaihtoehto. Olen ottamassa itselleni keskiviikot vapaiksi, päiviksi ihan itselleni. Odotan tätä jo innolla, vaikka se on sovittu alkavaksi vasta kesän jälkeen.
Olen myös aloittelemassa keittiöpuutarhan perustamista. Itse kasvatetut vihannekset, juurekset ja yrtit houkuttelevat. Mies käy metsällä, joten lihaa meille tulee jo omasta takaa.
Tämä on alku, tästä se lähtee :-)
Saara,On aina mukava kuulla, että joku on löytänyt ooivia ideoita, vaikkean erityisesti mielipidevaikuttaja halua ollakaan. Olen ihan yhtä väärässä tai oikeassa kuin niin moni muukin.
Ranskassa tosiaan nelipäiväinen työviikko on naisille hyvin yleinen, sillä lapset eivät ole keskiviikkoisin koulussa. Tietenkään sekään ei ole mahdollisuus köyhille, sillä leipä pöytään on revitävä jostakin, ja minimipalkalla vielä vähempi ei välttämättä ole mahdollista.
Mukavaa silti, jos olet löytänyt itesellesi kivemman tavan elää! Kannatan ehdottomasti jos siihen on mahdollisuus!
Syöte tästä tekstistäJätä kommentti
Lisenssi: 
•
// b2evolution skin Alkup. nahka: Integral by Diseño •
Ansiot: blog software | hosts