"Elle a deux passions : moutons et dormir."

Ulkosavolaisetkin vanhenevat joskus. Otin eilisaamuna päivän kunniaksi muotibloggauskuvan itsestäni. Statistiksi pääsi myös Lauran kilpailusta voitettu laukku, joka oivallisesti syö sisäänsä myös kamera-aparaattini, silloin kun sitä pitää mukana kantaa. Totesin, että kiire ja huono valaistus eivät ole oivallinen yhdistelmä. Pitäisi luopua yrityksistä kuvata itseään tuossa eteisessä, mutta kun en minä ole ikinä kuvausvapaana päivänvalon aikaan.

Varsinainen päätön kana.

Täällä loppiainen ei ole minkään sortin pyhäpäivä, joten kulutin sen töissä, kyllästyen potilastyytyväisyyskyselyihin korviani myöten.

Illansuussa käväisimme syömässä intialaisessa ravintolassa. Olin aluksi hieman skeptinen valinnan suhteen, mutta helppo sijainti, neljän minuutin kävelymatkan päässä kotoa, voitti. Ja nenä tuntui paleltuvan silti. Olimme pitkään ainoita asiakkaita. Ruoka ja palvelu olivat oivia, molempia tuntui olevan jopa vähän liikaa. Ja jälkiruoaksi osunut kardemumma-inkiväärijäätelö maistui ihan suomalaiselta pullalta.

Ilta sitten vasta olikin hurjaa juhlintaa. Nukkumatti kutsui puolen kymmenen maissa, nimeltämainitsemattomalla ulkosavolaisella taisi olla hiukan univelkaa. Aina ei vain saa nukuttua.