"Elle a deux passions : moutons et dormir." - Ulkosavolainen blogi Ranskasta

Vuosikymmenien, tai ennemminkin vuosisatojen ajan Nizzassa, kuten muuallakin maailmassa on juhlittu kevään tuloa. Kun talven jumala herättää kesän jumalan horroksesta ja niin edespäin.

Nizzassa kyseinen juhallisuus tunnetaan nimellä La fête des mai, toukokuiden juhla, tai nissartiksi Lu festin de Nissa. Itseasiassa kyse ei ole ainoastaan yhdestä juhlasta, vaan toukokuun aikana useampana sunnuntaina kokoonnutaan perheittäin roomalaisten areenoiden katveeseen puistoon, kuuntelemaan ja katselemaan perinnemusiikkia ja -tansseja ja... tietenkin syömään hyvin.

Kioskeissa on tarjolla kaikkea mahdollista paikallista: pan bagnat, socca, tourte de blette, panisse... Bref, kaikkea sitä mikä antaa halun hankkia täkäläisen keittiön raamatun, Jacques Médecinen La bonne cuisine du comté de Nice -opuksen.

Tänä vuonna varsinkin kevät on jarrutellut ja hidastellut tuloaan, joten eilen, viimeisenä juhlallisuussunnuntaina puisto oli täynnä väkeä. Vihdoinkin lämmintä ja aurinkoa. Tanssijat hikosivat perinneasuissaan, ja me pakenimme välillä vilskettä viereisen fransiskaaniluostarin ruusupuutarhaan.

Huono bloggaaja ei tietenkään muistanut ottaa kameraansa mukaan, joten saatte tyytyä mielikuviin niistä perinneasuissaan paistuvista tanssijoista, jotka kuulemma olivat juuri palanneet esiintymisreissulta Shanghain maailmannäyttelystä. (eiku, olihan mulla joku otos puhelimen muistissa...)

Tämän linkin takaa löytyy video viimevuotisilta toukokuun riennoilta. (Muoks: Tai käykää lukemassa Kriin huomioita samasta juhlallisuudesta.)

Sen sijaan jaan muutaman kuvan tämänpäiväiseltä "sunnuntaikävelyltä". Usva peitti meren niin, ettei Saint-Jean-Cap-Ferratista nähnyt Nizzaan saakka (tahi edes lähemmäs), ja kosteus yhdessä auringon kanssa aiheutti eläväisiä saunaviboja. Mutta ihan komiaa tällä seudulla on silti.
(Kyllä, ne ovat papukaijoja puussa. Elävät vapaina.)